Esite käy myös läpi eri sähköntuotantomuotojen rooleja. Esimerkiksi ydinvoima on kustannusrakenteeltaan erittäin pääomaintensiivinen, mutta toisaalta muuttuvilta kustannuksiltaan edullinen tuotantomuoto, minkä vuoksi se soveltuu niin kutsutun perusvoiman tuotantoon (käynnissä lähes 24/7/52). Lauhdevoimalaitokset jotka ovat puolestaan halvempia rakentaa, mutta käyttökustannuksiltaan kalliimpia, soveltuvat paremmin kulutushuippujen ja säätövoiman tuottamiseen (käynnissä silloin, kun kysyntä ja hinta on suurinta).
Esitteessä on myös käsitelty Pohjoismaisten yhteismarkkinoiden kehitystä sekä vaikutusta sähkön hintaan. Kehitys on ollut positiivista ja kaiken kaikkiaan yhä laajenevat markkinat tarjoavat yksittäisille kuluttajille sekä kokonaisille kansantalouksille mahdollisuutta saavuttaa merkittäviä säästöjä.

Vapautuneet sähkömarkkinat ovat mahdollistaneet sähkön myyjän kilpailutuksen ja kuitenkin vain viitisen prosenttia suomalaisista tekee tämän vuosittain. Kuluttajan ei ole myöskään pakko tehdä sähkön pörssihintaa seuraavaa sopimusta. On esimerkiksi täysin mahdollista tehdä määräaikainen kiinteähintainen sopimus jos haluaa suojautua hinnanvaihteluilta.

Hyvä tietää sähkömarkkinoista esite on pyritty tekemään helposti lähestyttäväksi oppaaksi sähkömarkkinoiden toiminnan jäsentämiseen ilman syvempää asiantuntemusta. Lisäksi se tarjoaa konkreettisia ja hyödyllisiä neuvoja esimerkiksi sähkön myyjän kilpailuttamisen suhteen.

Niin, mistä se sähkön hinta muodostuu? Sähkön tuotantokustannukset (mukaanlukien päästökauppa) eivät toki ole ainoa kuluttajan sähkön hintaan vaikuttava tekijä. Siihen vaikuttavat myös verot, sähkön siirto ja kysynnän ja tarjonnan välinen suhde. Mikä niiden suhde on laskussasi selviää täältä!

Turvallisuuden korostaminen tekee ydinvoimalasta monella tavalla ainutkertaisen työpaikan ja -yhteisön. Täällä kiinnitämme erityistä huomioita toimintamme tarkkuuteen ja huolellisuuteen. Olemme kehittäneet vuosikymmenten kuluessa menettelymme sellaisiksi, että voimme varmistaa turvallisen toiminnan kaikissa tilanteissa.

Hyvä turvallisuuskulttuuri on monessa mielessä sama kuin hyvin toimiva työyhteisö ja sen piirteissä on varmasti opittavaa monille työpaikoille. Turvallisuus menee taloudellisuuden edelle ja se on kaiken toiminnan perusta.

Yrityksissä puhutaan paljon arvoista. Yrityksen tärkein arvo on se, josta se viimeisenä luopuu. Kuinka monen työpaikalla ollaan valmiita tinkimään asiakastyytyväisyydestä, koska valituksen hoitaminen maksaisi liikaa? Kuinka moni yritys on valmis säästämään raaka-aineiden laadusta, kun ”ei se asiakas kuitenkaan huomaa”? Ydinvoimaloissa turvallisuus on ykkösarvo emme tingi.

Olemme tinkimättömiä turvallisuusasioissa. Ydinvoimalaitoksessa emme salli minkäänlaisia poikkeamisia turvallisuudesta, emmekä myöskään asenteita, jotka vähättelevät turvallisuutta. Tässä esimiesten rooli kaikilla tasoilla on tärkeää; jos katsot puutteita toiminnassa läpi sormien, hyväksyt samalla ongelman.

Pyrimme olemaan oppiva organisaatio. Organisaatiossa vallitsee oikeudenmukaisuuden ilmapiiri ja pienimmistäkin ongelmista pyritään oppimaan. Edellytys tällaiselle on syyttelystä vapaa ilmapiiri, jossa virheiden sattuessa etsitään syitä ja korjaavia toimenpiteitä – ei syyllisiä. Olemme kehittäneet erilaisia tapoja kehittää toimintatapoja sekä menettelyitä näistä oppimiseen. Ongelmia käsiteltäessä ”Kuka on oikeassa” ei ole oikea lähestymistapa, vaan tosiasiat ratkaisevat. Kuinka moni muu työpaikka voi aidosti sanoa olevansa tällainen?

Yrityksellämme on selkeä tulevaisuuden visio ja sen talous on kunnossa. Suomen ydinvoimalaitoksilla on selkeät suunnitelmat laitosten ylläpitämiseen ja kehittämiseen koko niiden elinkaaren ajaksi. Laitosyksiköt ovat myös toimineet hyvin luotettavasti, mikä on luonut hyvän taloudellisen pohjan niiden kehittämiselle.

Henkilöstömme on sitoutunutta ja tuntee vastuunsa ydinturvallisuudesta. Suomalainen kansanluonne on tälle erinomainen perusta. Me olemme vastuuntuntoisia, työhömme keskittyviä ja korkeasti koulutettuja.

Ja ennen kaikkea – pysymme jatkuvasti valppaina. Eilisen menestys ei takaa huomisen turvallisuutta. Herkkyys havaita pieniä muutoksia ja reagoida niihin erottaa menestyvät yritykset menehtyvistä.

Edustajakohtaisten ydinvoimakantojen selvittäminen on helpottunut merkittävästi internet-aikakaudella. Netin eduskuntavaalikoneissa on lähes aina jonkinlainen ydinvoimakysymys ja vaalien jälkeen läpipäässeiden senhetkiset kannat ovat julkisesti poimittavissa nettipalveluista kuin kypsät karviaiset mummolan pensaasta.

Nyt kansanedustajien ydinvoimakannat ovat löydettävissä myös ”Äänestä ydinvoima historiaan” -kampanjasivustoilla yhteydenottolomakkeen kera. Paljon näytti olevan vielä ”ei osaa sanoa” tai ”tyhjä”-edustajia, mutta moni on näköjään mielipiteensä jo julkaissutkin. Sivuston mukaan kannat on koottu eduskunnassa pidetyistä puheenvuoroista tai edustajien omilta nettisivuilta.

Vastaavia julkisia listauksia on samasta aiheesta laadittu aiemminkin. Vuonna 2006 tietosuojavaltuutetun toimisto tutki ”yhdistyksen Y” laatimaa nettisivulistausta ydinvoimaa vastustaneista julkkiksista.  Ratkaisussa todettiin, että ydinvoimavastaisten tavisten ja tavisjulkkisten nimeäminen ei täyttänyt tietosuojalain edellytyksiä. Lista tuli poistaa ”yhdistyksen Y” nettisivuilta määräaikaaan mennessä.

Sen sijaan ”kansalaismielipiteen muodostumisen kannalta tällaisten henkilöiden mielipiteiden esittäminen on merkittävää demokratian toteutumisenkin kannalta eikä tietosuojavaltuutettu missään tapauksessa vastusta näiden henkilöiden mielipiteiden tuomista julki myöskään internet-tietoverkossa. Pelkästään ydinenergiakannasta ei kuitenkaan voi päätellä henkilön yleistä poliittista vakaumusta, joten luettelosta ei muodostu arkaluonteisia henkilötietoja sisältävää luetteloa. Päätöksiä tekevän poliitikon mielipide on kuitenkin erilaisessa asemassa kuin ns. kansalaismielipiteenä esitetty muussa asemassa olevan henkilön ydinvoimakanta.”

Tuore äänestyskampanja herättää kuitenkin allekirjoittaneessa ihmetystä. Kampanja kannustaa matti ja maija meikäläistä kansalaispopulismiin. Vai mitä oikeasti tarkoittaa, jos äänestäjä ”sitoutuu” jo nyt, yli vuosi ennen vaaleja, äänestämään ehdokasta ydinvoimavastaisten edustajien joukosta?

Kuinka moni äänestäjä sitoutuu täysin aukottomasti ensi vuonna pitämään sitoumuksensa, jos ja kun nimensä listalle laittaa? Vetoomus on eri asia kuin sitoumus, mutta ovelina retorikkoina ydinvoiman vastaiset järjestöt oikovat semanttisia mutkia.

Itsekin lukeudun äänestäjiin, joille ehdokkaan ydinvoimakannalla on merkitystä. Silti en halua sitoa omaa äänestyskäyttäytymistäni tässä vaiheessa minkään yksittäisen asian perusteella.

Suomessa ja Ruotsissa suunniteltu loppusijoitusratkaisu, jossa käytetyt polttoaineniput pakataan yli 20 tonnia painaviin metallikapseleihin ja sijoitetaan kallioperään noin 400 metrin syvyyteen, estää jo sinällään tahattoman tunkeutumisen mahdollisuuden. Toisaalta on vaikea uskoa, että tulevaisuuden kuvitteellinen yhteisö, joka hallitsisi tekniikan, tiedon ja resurssit avata loppusijoitustilat, omaisi kyvyn nostaa massiivisen bentoniittiin puristuneen kapselin sijoitustunnelin pohjaan poratusta reiästä sekä pystyisi kuljettamaan kapselin maan pinnalle ja avaamaan sen, voisi olla tietämätön ydinjätteen loppusijoituksesta.

Madsen penää elokuvassa vastausta myös sille, pitäisikö loppusijoituspaikka merkitä näkyvillä symboleilla vai pitäisikö paikka kenties unohtaa. Totesin Michaelille, että tällä hetkellä on ajankohtaisempaa ja oleellisempaa osoittaa, että käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitus voidaan turvallisesti toteuttaa Eurajoen Olkiluodossa. Se on Posivan päätehtävä, kun yhtiö valmistautuu jättämään loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemuksen valtioneuvostolle vuonna 2012. Turvallisuusperustelu on keskeinen osa rakentamislupahakemukseen liittyvää dokumentaatiota ja sen arviointiin osallistuu lukuisa määrä kotimaisia ja ulkomaalaisia asiantuntijoita. Loppusijoituspaikan merkitseminen puolestaan tulee ajankohtaiseksi silloin, kun tiloja ollaan sulkemassa. Nykyarvion mukaan tämä tapahtuu aikaisintaan 100 vuoden päästä.

Sähköä vietiin ajoittain hieman Ruotsiin, koska siellä tilanne oli vielä kireämpi siirtoverkon pullonkaulojen sekä eräiden ydinvoimayksiköiden korjaus- ja modernisointiseisokkien johdosta. Ruotsiin tuotiin hiili- ja kaasuvoimalla tuotettua sähköä myös Tanskasta ja Saksasta. Lisäksi Ruotsissa käynnistettiin tehoreserviksi varattuja öljykäyttöisiä lauhdutusvoimalaitoksia. Myös yksi Suomen öljylauhdutuslaitoksista käynnistettiin perjantaina 8. tammikuuta lisäsähkön toimittamiseksi Ruotsiin.

Ydinvoiman lisääminen on paras keino turvata kotimaisen tuotannon riittävyys.
Sähkön käyttö jäi taloustaantuman johdosta vuonna 2009 Suomessa selvästi edellisiä vuosia pienemmäksi. Samalla kuitenkin myös teollisuuden oman prosessivoiman tuotanto pieneni, joten sekä ydinvoiman että fossiilisen lauhdutusvoiman tuotantoa tarvittiin tuontisähkön ohella. Taloustilanteen parantuessa sähkön käyttö tulee kasvamaan teollisuuden käyttöasteiden noustessa ja sähkön korvatessa fossiilisten polttoaineiden käyttöä mm. liikenteen uusissa käyttökohteissa.

Nykyiset hiili-, turve- ja öljyvoimalaitokset on rakennettu pääosin 1970- ja 1980-luvuilla. Sekä käyttöikänsä että kiristyvien ympäristömääräysten johdosta niitä ei 2020-luvulla enää voida käyttää perusvoiman tuotantoon, ja osa laitoksista saatetaan sulkea kokonaan. Tuulivoiman lisäämistavoitteista huolimatta perusvoiman tuotantoon tarvitaan siten uutta ydinvoimaa. Fossiilisiin polttoaineisiin turvautuminen ei ilmastosyistä ole mahdollista ainakaan ilman hiilidioksidin talteenottoa.

Sähkön tuonti muodostaa vaihtoehdon kotimaiselle tuotannolle, mutta sähkön tuotantokustannukset ovat kallistumassa sekä Venäjällä että Baltiassa. Suuri osa Venäjän sähköntuotannosta tapahtuu vanhoissa kaasuvoimalaitoksissa huonolla hyötysuhteella. Kaasun hintasäännöstelyä asteittain purettaessa sähköntuotannon rajakustannukset nousevat, vaikka hiilidioksidipäästöille ei Venäjällä vielä olekaan asetettu hintaa. Baltiassa Ignalinan ydinvoimalaitos puolestaan suljettiin lopullisesti vuoden 2009 lopussa, mikä on jo jonkin verran vähentänyt sähkön tuontia Virosta Suomeen. Suomeen rakennettavat uudet ydinvoimalaitokset ovat siten maamme kannalta paras ratkaisu.

Fossiiliset polttoaineet sopivat sähkön ja kaukolämmön huipputuotantoon. Nykyisin sähkön ja kaukolämmön yhteistuotanto perustuu Suomessa pääosin fossiili-siin polttoaineisiin hiileen, maakaasuun ja turpeeseen. Huipputilanteissa käytetään öljykäyttöisiä huippulämpökeskuksia, joilla ei voida tuottaa sähköä, vaikka sähkön tarve on yleensä suurimmillaan samanaikaisesti kaukolämmön tarpeen kanssa. Kaukolämmön perustuotannossa tullaan monissa kaupungeissa käyttämään yhä enemmän puu- ja jätepolttoaineita. Myös jätevesien lämpöä hyödynnetään lämpöpumpputekniikan avulla. Jos myös ydinvoimaa käytettäisiin kaukolämmön perustuotantoon, nykyiset hiili- ja kaasuvoimalaitokset voisivat kattaa kaukolämmön huipputarpeen ohella koko Suomen sähkönkäytön huipputarpeita.

Nollat tässä tapauksessa myös ovat merkitseviä lukuja, sillä viime vuoden ydinvoimantuotannossa oli kyse todella suuresta määrästä. Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitokset tuottivat viime vuonna itse asiassa kaikkien aikojen ennätysmäärän sähköä, ydinsähkön Suomen ennätyksen. Edellinen ennätys on kahden vuoden takaa, vuonna 2007 silloin ydinvoimalaitokset tuottivat 22,5 terawattituntia.

Suomessa ydinvoimaa on tuotettu vuodesta 1977 alkaen. Kun kaikki vuodet ynnätään yhteen, saadaan 585,4 terawattituntia. Todella huima luku, kun sitä vertaa esimerkiksi koko Suomen viimevuotiseen sähkönkulutukseen, joka oli 81,1 terawattituntia.

Ydinvoiman tuotanto on siinä mielessä päästötöntä, ettei se aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Jos vuosina 1977-2009 ydinvoimalla tuotettu 585 TWh sähköä olisi tuotettu hiililauhteella noin 37 prosentin hyötysuhteella, Suomen CO2-päästöt olisivat tuona aikana olleet 538 miljoonaa tonnia tai 538 000 000 000 kiloa suuremmat, mitä sähköntuotannosta muuten aiheutui.

Tietenkin laskelma on teoreettinen. Mutta mitkä olisivat olleet vaihtoehtoiset tuotantotavat, jos meillä viime vuosikymmeninä olisi ollut tarjota teollisuudelle ja muille asiakkaille haluamansa määrät sähköä.

Vesivoimaa? Tuskin, merkittävän vesivoiman lisärakentaminen on ollut pitkään mahdotonta.

Tuulivoimaa? Tuulivoima on vasta nyt tulossa, siitä ei olisi ollut apua viime vuosikymmeninä.

Puuta? Varmasti jonkin verran, mutta ei niitä määriä, mitä nyt suunnitellaan.

Maakaasua? Todennäköisesti, mutta sekin olisi aiheuttanut hiilidioksidipäästöjä ja voimakasta lisäriippuvuutta Neuvostoliitosta ja Venäjästä.

Sähkön lisätuontia idästä? Ei olisi aiheuttanut päästöjä tällä puolella rajaa, mutta kun Suomi on ollut pitkään energiantuonnissa 70-prosenttisesti neuvostoliittolaisen/venäläisen energian varassa, niin olisiko siitäkään ollut ydinvoiman vaihtoehdoksi.

Todennäköisin vaihtoehto ydinvoimattomuudelle olisi ollut pula sähköstä, mutta tuskin sentään aivan Nicolae Ceauşescun aikainen romanialainen säännöstelymalli. Suomessa on sähköstä pulaa viimeksi toisesta maailmansodasta 1950-luvun jälkipuolelle. Kohtuuhintaisen sähkön riittävän saatavuuden vuoksi muun muassa sähkövaltaiset metsä- ja metalliteollisuudet ovat investoineet Suomeen.

Ydinvoiman roolia hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä voi tarkastella myös näin: Suomen sähköntuotannon CO2-päästöt ovat nyt noin 12 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Jos nyt Suomeen rakennettaisiin vaikka kaksi uutta ydinvoimalaitosta, jotka tuottaisivat sähköä kumpikin noin 12 TWh vuodessa eli yhteensä 24 TWh/v, mikä vähentäisi CO2-päästöjä noin 20 miljoonaa tonnia eli selvästi enemmän, mitä sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat nyt.

Laskelmista riippumatta viime vuonna Suomen ydinvoima teki joka tapauksessa myös hiilidioksidipäästöjen vähennysennätyksen. Hienoa!

Päästöttömyys on ydinvoiman keskeisiä valtteja. Ja päästöjä meidän kaikkien on vähennettävä. Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. CO2-päästöjen 20 prosentin vähennystavoite on yksi niistä kolmesta 20 prosentista, jotka EU kuuluisassa 20-20-20 vuoteen 2020 –tavoitteessaan asetti. EU:n jäsenmaiden velvoitteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta keskimäärin EU tavoittelee 20-20-20.

Tai oikeastaan EU oli jo valmis nostamaan hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteensa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Muut suuret teollisuusvaltiot eivät kuitenkaan halunneet Kööpenhaminan ilmastokokouksessa kovia päästörajoituksia, siksi EU:lta päästöjen tavoitevähennyksen taso jäin vielä nostamatta. Tulossa se kuitenkin on, ennemmin tai myöhemmin.

Päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää EU:lta ja sen jäsenvaltioilta kaikenlaisen päästöttömän sähköntuotannon lisäämistä, eli lisää ydinvoimaa, tuulivoimaa, bioenergiaa ja vesivoimaa. Aurinko- ja aaltoenergiaakaan ei pidä unohtaa, missä niihin on mahdollisuuksia.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Tässä kuukausien kuluessa olen tutustunut moneen ydinvoimaosaajaan ja vieraillut ihan oikeassa ydinvoimalassakin. Olen myös vakuuttunut siitä, että ydinvoimaa tarvitaan. Mutta koko tämän ajan mieltäni on kaihertanut ajallemme tyypillinen kysymys: miten tehdä ydinvoimasta seksikästä?

Sitähän se ei ainakaan suuren yleisön silmissä vielä ole. Ehkä se johtuu siitä, että ydinvoimassa ei todellisuudessa ole sitä viehättävää vaaran elementtiä, joka saa sukat tutisemaan. Voimaloissa tehtävä työ on huolellista ja tarkkaa. Turvaseksi ei kiinnosta. Ydinvoimakriittiset puheenvuorot rakentavat perustansa uskomuksien, väärinkäsitysten ja pelkojen varaan. Niihin on helppo tarttua ja niistä on helppo innostua.

Selaillessani aikani kuluksi vanhoja amerikkalaisia ydinvoimamainoksia huomasin, että 1950-luvulta 1990-luvulle alan mainonnassa ei ole tapahtunut suuria mullistuksia. Yhdysvaltain Nuclear Energy Instituten mainosvideo ei sekään loksauta leukoja. Virkistävä poikkeus on Belgian Nuclear Forumin vuodentakainen video, joka kehottaa ajattelemaan itse:

Mutta vasta itänaapurimme avasi silmäni. Venäjällä vuosittain järjestettävä Miss Atomi -kilpailu yhdistää kauniit naiset ja ydinfysiikan. Sivuista en ymmärrä sanaakaan, mutta kauneus ei kysy kieltä eikä kulttuuria. Venäjän valtion omistaman Atomenergopromin ideoiman missikisan julkilausuttuna tavoitteena on saada alalle lisää naisia. Uskallan väittää, että kampanja vetoaa myös nuoriin miehiin.

Luonnollisesti kilpailu on herättänyt maailmalla närää; onhan se valistuneitten länsimaalaisten mielestä seksistinen ja naisia halventava. Suomessa missit on parasta jättää vastaisuudessakin Makusen hellään huomaan. (Miss Suomi Viivi Pumpanen, toivotan Sinulle onnea, menestystä ja lukuisia juontokeikkoja!) Mutta venäläinen kulttuuri on erilainen kulttuuri. Ja yhdessä asiassa kampanja on ainakin onnistunut: se on osoittanut, että ydinvoimaloissa työskentelee robottien lisäksi tavallisia ihmisiä.

Meille ei liene yllätys, että naispuoliset ydinfyysikot meikkaavat ja käyttävät rintaliivejä (korjatkaa, jos olen väärässä). Ihmiset eivät kuitenkaan ole se ensimmäinen asia, joka ydinvoimasta tulee mieleen.

Viime vuoden Miss Atomiksi valittiin muuten Ekaterina Bulgakov. Suhteemme on puhtaasti platoninen.

Laitosten yhteensä 30-vuotisen historian aikana alle 5-vuotiaden leukemiatapauksia oli lähiseuduilla yhteensä 16 vuoden 2004 loppuun mennessä. Kansallisen keskiarvon perusteella ennakoitu tapausmäärä oli 15,9. Tulosten perusteella syy-seuraus-suhde syöpäriskin kasvun ja Suomen ydinvoimalaitosten läheisyydessä asumisen välillä ei ole siten mitenkään perusteltu. Sama tulos pätee myös nuoriin ja aikuisiin. 

Sinänsä tutkimuksen tulosten ei pitäisi tulla yllätyksenä sillä voimaloiden ympäristön säteilytasoa valvotaan jatkuvasti. Lähiseutujen asukkaiden säteilyannokset ovat olleet selvästi alle säädettyjen rajojen. 

Kuitenkin terve pelko saattaa ottaa meidät otteeseensa emmekä välttämättä usko eteemme asetettuja faktoja. Tämä lähtökohta on varsin yleinen ydinvoimakeskustelussa. Siksi puolueeton viranomaisten toteuttama tutkimus on omiaan hälventämään aiheettomia pelkoja. Erityisen tärkeää on tutkimuksen pohjana käytetyt tilastot syöpätapauksista tavan tallaajille tuntemattomien säteilyannosten sijaan. 

(Ainakin minun) on helpompi ymmärtää argumentti: ”Loviisalaiset eivät sairastu syöpään sen todennäköisemmin kuin Luumäkeläisetkään” kuin: ”vuosittaiset säteilyannokset ovat 0,001-0,002 mSv niille henkilöille, jotka kuuluvat altistuneimpaan ihmisryhmään laitosten läheisyydessä”.

 Molemmat viestit kertovat saman tarinan, kuitenkin edellinen on jotenkin viestinnällisesti tehokkaampi.

 Jukka Leskelä

Ohjelmaa vilkaisemalla tajuaa nopeasti, että kyseessä on alan harrastajan ja ammattilaisenkin näkökulmasta uskomaton ja huippuluokan kollaasi 90 huippuasiantuntijan näkemyksistä energiasta, ilmastosta ja ylipäätään palamisen sovelluksista energian, liikenteen ja metallurgian aloilta. Tämä kaikki ilmaiseksi ja seurattavissa webcastina vaikkapa omalta kotisohvalta. 

Ydinreaktioita.fi -blogi siirtyy tämän viikon jälkeen uusien vetäjien huomaan. Itse siirryn äitiyslomalle ja seuraan jatkossa blogia valistuneen kotiäidin näkökulmasta. Onneksi on internet, toimiva sähköhuolto ja tarjolla ilmaiseksi aikatauluista riippumatonta Tekniikan päivien kaltaista sisältöä! Toivotan onnea uusille tekijöille ja kiitän blogin lukijoita ja kirjoittajia antamistanne ajatuksista ja palautteesta. Verkossa tavataan!