Fissioreaktorit voidaan jakaa termisiin ja nopeisiin reaktoreihin niiden ytimissä liikkuvien neutronien liike-energian mukaan. Fissioreaktorit perustuvat hallittuun ketjureaktioon, jossa raskas atomiydin (nykyreaktoreissa lähinnä uraanin isotooppi U-235) halkeaa neutronin törmätessä siihen. Raskas atomi hajoaa yhdeksi tai useammaksi kevyemmäksi atomiytimeksi ja sen lisäksi fissiossa vapautuu uusia neutroneita. Vapautuneet neutronit halkaisevat taas uusia, raskaita atomiytimiä ja jatkavat reaktiota. Lähes kaikki maailman tämänhetkiset ydinreaktorit perustuvat hitaisiin neutroneihin eli reaktorimalleihin, joissa jokin väliaine, esimerkiksi vesi, raskas vesi tai grafiitti, hidastaa neutronien liikettä reaktoriytimessä. Tällä mahdollistetaan matalasti väkevöidyn uraanin käyttö polttoaineena, sillä väliaineella hidastetut neutronit kykenevät ylläpitämään reaktiota jo alhaisemmilla väkevyystasoilla. Matalasti väkevöidyssä uraanissa halkeavan isotooppi U-235:n osuus suhteessa normaalioloissa halkeamattomaan ”luonnonuraani” U-238:in ydinpolttoaineessa on vain noin 2–4%. Ilman hidastavan väliaineen käyttöä polttoaineen väkevyyttä tulisi nostaa, mikä nostaisi sen hintaa huomattavasti. Nopeat reaktorit ovat nimensä mukaisesti reaktoreita, joissa neutroneita hidastavaa väliainetta ei käytetä.

Termisten reaktoreiden ongelma on siinä, että ne kykenevät hyödyntämään vain murto-osan uraanin sisältämästä energiasta – termisten reaktorien käyttämää U-235–isotooppia on arveltu riittävän kaupalliseen käyttöön muutamaksi sadaksi vuodeksi. Nopeiden hyötöreaktorien keskeisin ero termisiin reaktoreihin onkin siinä, että ne kykenevät hyödyntämään U-235–isotoopin lisäksi myös U-238–isotooppia. U-235 on niin sanotusti fissiili eli halkeava uraanin isotooppi ja U-238 fertiili isotooppi, joka voidaan neutroniabsorption avulla muuttaa fissiiliksi atomiksi. Fertiili U-238, jonka osuus luonnossa löytyvästä uraanista on n. 99,3 %, voidaan nopeassa reaktorissa muuttaa fissiiliksi Plutonium-239 -isotoopiksi. Syntyvää plutonium-239:ää voidaan käyttää ydinpolttoaineena. Nopeaa reaktoria käyttämällä maailman uraanivarojen riittävyys polttoaineena voitaisiin IAEA:n arvioiden mukaan kuusikymmenkertaistaa. U-238 hyödyntämisen lisäksi hyötöreaktorit myös hyödyntävät osan termisissä reaktoreissa ydinjätteeksi päätyvistä aktinoideista (alkuaineita, mm. torium [Th], uraani [U] ja plutonium [Pu]) polttoaineena ja siten tekevät nopeista reaktoreista termisiä reaktoreita ympäristönäkökulmasta kestävämpiä.

Vaikka hyötöreaktorit näyttäytyvät niiden tarjoamien mahdollisuuksien valossa äärimmäisen kiinnostavilta, niiden käyttöön liittyy myös haasteita. Hyötöreaktoreissa jäähdytysaineena käytetään veden tai kaasun (helium) sijasta matalassa lämpötilassa sulavia metalleja, kuten natriumia, joiden reaktiivisuus asettaa reaktorisuunnittelulle lisähaasteita. Neutronien suuri nopeus ytimessä myös vaikeuttaa reaktorin säätämistä ja reaktorin tehomuutokset poikkeustilanteissa ovat termisten reaktioiden tehomuutoksia suurempia. Lisäksi hyötöreaktorin termistä reaktoria voimakkaampi tuotannon aikainen säteily vaatii uudistuksia laitosturvallisuuteen.

Ehkä tärkein turvallisuuteen liittyvä ero termisten reaktorien ja hyötöreaktorin välillä on kuitenkin niiden käyttäytyminen poikkeustilanteissa. Termisissä kevytvesireaktoreissa polttoaineen lämmönnousu ja eritoten jäähdytteen kiehuminen heikentävät ketjureaktiota ja siten laskevat reaktorin tehoa. Kevytvesireaktoreissa reaktori itse pyrkii siis palauttamaan laitoksen toiminnan normaalitilaan. Tehonlasku perustuu neutronien nopeuden kasvuun veden tiheyden laskiessa lämpölaajenemisen tai kiehumisen seurauksena. Väliaine ei enää hidasta neutronien liikettä yhtä paljon kuin ennen, minkä vuoksi ketjureaktio heikkenee. Koska nopeissa hyötöreaktoreissa neutroneita ei hidasteta vedellä, jäähdytteen lämpötilan kasvu ja kiehuminen voivat poikkeustilanteessa jopa nostaa reaktiivisuutta ja siten johtaa reaktorin tehon kasvuun.

Lisäsuunnittelua vaatii myös ydinpolttoainekierto. Ydinpolttoaineen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi polttoaineen teollisen mittakaavan valmistus- ja uudelleenkäyttömenetelmiä tulee kehittää.

Reaktoritekniikkaan liittyvistä haasteistaan huolimatta hyötöreaktori on erittäin kiinnostava kehityssuunta päästöttömän energiantuotannon lisäämisessä. Ydinenergiaan perustuvassa tuotannossa hyötöreaktorien tulisi mielestäni kuitenkin olla vain yksi askel matkalla kohti fuusioenergiaa, jonka käyttömahdollisuuksista saadaan näillä näkymin lisätietoa ainakin 2020-luvun loppupuolella. Satsaus hyötöreaktoritutkimukseen on kuitenkin kannattavaa, sillä fuusioenergian läpilyöntiä saamme odottaa nopeimmissakin skenaarioissa vielä vuosikymmeniä – hyötöreaktorit sen sijaan voivat olla jo tulevan vuosikymmenen tekniikkaa.

Aiheesta lisää:

Energiateollisuus: Ydinvoima ja innovaatiot  http://energia.fi/sites/default/files/ydinvoima_ja_innovaatiot_1.pdf

IAEA: Nuclear Technology Review 2008 http://www.iaea.org/Publications/Reports/ntr2008.pdf, erit. s. 95–97

World Nuclear Association: Small Nuclear Power Reactors http://www.world-nuclear.org/info/Nuclear-Fuel-Cycle/Power-Reactors/Small-Nuclear-Power-Reactors/#.UZCEUrWSJRp

Posiva haastoi työntekijänsä muuttamaan elämäänsä terveellisemmäksi ja niin alkoi Motivire -kampanja. Jokainen osallistuja sai uuden hienon Silvan askelmittarin – sellaista peliä ei minulla ollutkaan aiemmin. Askeleiden kerrytystä harrastin mm. kävelemällä ympäri toimistoa ja jäämällä bussista yhtä pysäkkiä aikaisemmin kuin olisi ollut tarve. Mutta ei sitä aina niinkään jaksanut ja kun kahvihuoneessa testattiin mittarin huijausmahdollisuuksia, en voinut olla kokeilematta itsekin.  Olin kuitenkin sen verran tunnollinen kävelijä, että parin kuukauden jälkeen jouduin ottamaan kyynärsauvat kävelyn tueksi, kun jalkapohjani tulehtui liiasta kävelemisestä.

Kunnostauduin Posivan nettisivupalautteiden vastaamisessa harjoitteluni aikana. Kaikenlaiseen palautteeseen sitä tulikin vastailtua. Mm. Deinococcus radiodurans aiheutti päänvaivaa.  Ulkomaisen median sähköposteihin vastailu oli myös osa työharjoitteluni arkea.  Tulipa lähetettyä omakuva (alla) Japaniinkin, kun välttämättä halusivat työharjoittelijasta kuvan ja tietysti juuri sillä viikolla, kun olin kamalassa flunssassa silmät punaisina ja nokka valuen…

Tämä otos lähti Japaaniin keväällä

Pohdin useaan kertaan aamuisin töihin tullessani myös ulkonäköäni. Oliko syvälle päähän vedetty pipo, uggit, vai juuri bussista heränneen hämmennys syynä siihen, että minut puhallutettiin melkein joka viikko portilla. Ja aina se satuin olemaan minä, joka pilliin puhalsi, vaikka suurempi porukka aina bussista samaan aikaan ulos laahusti. Niin tai näin, tulipahan varmistettua, ettei hammastahnassa varmasti ole mitään sopimatonta.

Ilahduin kesken harjoittelujaksoani, kun huomasin, että minulle oli kertynyt peräti kuusi vuosilomapäivää. Saisin pitää ensimmäisen ihan oikean kesälomani! Päivätkin olisivat riittäneet viikon kesälomaan, mutta minä hölmö olin mennyt varaamaan reissuja Irlantiin ja Pärnuun jo vuoden alussa, joten siinä meni sitten se viikon kesäloma.

Vaiherikas harjoitteluni on nyt ohitse, mutta istun edelleen Posivan toimistolla punaiseen vilttiin kietoutuneena teekuppi näppäimistön vieressä nököttäen. Tervetuloa vauhdikas kesätyö!

Huhtikuu on myös sitä aikaa, kun julkaisemme viime vuoden tiedot ympäristön, taloudellisen, työturvallisuuden ja monen muun osa-alueen tiedoista. Ympäristöraportti on osa Teollisuuden Voima Oyj:n EMAS (Eco-Management and Audit Scheme) -rekisteröinnin määrittämiä vastuita ja yhteiskuntavastuuraportti puolestaan kokoaa tunnusluvut taloudellisesta, sosiaalisesta sekä ympäristövastuusta. Sekä ympäristöraportin että yhteiskuntavastuuraportin tarkoitus on tiedottaa avoimesti ulkopuolisille TVO:n toiminnasta

TVO julkaisee vuosittain ympäristöraportin joka kokoaa merkittävät ympäristötunnusluvut yhteen dokumenttiin. Ympäristöraporttia tarkemmin tutkivat voivat huomata, että erot viimevuotiseen raporttiin ovat suhteellisen pieniä. Siitä voi päätellä, että tilanne ympäristöasioissa on vakaalla tasolla. Vaikka taso on hyvä, on jatkuvan parantamisen periaatteen mukaisesti tehtävä töitä parantaakseen jatkuvasti tilannetta, esimerkiksi jätteen hyötykäytön sekä ympäristötarkkailun suhteen.

Kehityksen aikaansaamiseksi on tiedettävä mikä on lähtötilanne. Olkiluodon ympäristöä on tarkkailtu jo 1970-luvulta lähtien monin eri tavoin ja tarkkailu jatkuu edelleen. Ilmasta, vedestä sekä maastosta otettavista näytteistä sekä tutkimuksista saadaan tietoa tämänhetkisestä tilanteesta, jota voidaan peilata aikaisempaan tietoon. Laitosyksiköiden merkittävin ympäristönäkökohta, jäähdytysveden lämpökuorma, on vähentynyt laitosyksiköiden modernisointien takia. Samaa energiatehokkuusajattelua otetaan huomioon kaikissa muutostöissä, kuten esimerkiksi suunnitteilla olevassa kaukolämmön lisäämisessä.

Lähitulevaisuudessa tulee voimaan lakimuutoksia, joilla on vaikutusta TVO:n toimintaan. Euroopan komission maaliskuussa julkaisemassa Vihreässä Kirjassa otetaan kantaa vuoden 2030 tavoitteisiin ja niissä korostuvat erityisesti päästötavoitteet, uusiutuvan energia käyttö sekä energiatehokkuus.

Päästökauppajärjestelmä on EU:ssa vuonna 2005 voimaan otettu mekanismi, jolla ohjataan päästövähennykset sinne missä ne saadaan toteutettua kustannustehokkaasti. Hyvinä tulevaisuuden näkyminä voidaan pitää sitä, että päästökauppamarkkinat ovat leviämässä; mm. Kiina on kokeiluvaiheessa sekä useat osavaltiot USAssa. Mahdollisina vaihtoehtoina päästökaupalle voidaan tietenkin nähdä myös tietynlainen päästövero. Tällä hetkellä ollaan sellaisessa taloustilanteessa, joka osaltaan vaikuttaa valtioiden halukkuuteen osallistua päästövähennyksiin ja pelkona taustalla on hiilivuodot erityisesti energiavaltaisilla teollisuudenaloilla. Pitää kuitenkin muistaa, että ilmastonmuutos on tutkijoiden mukaan todellisuutta ja se pitää ottaa huomioon; ympäristö, talous ja sosiaalinen vastuu kulkevat käsi kädessä eikä mikään niistä toimi kunnolla yksittäin.

EU:n energiatehokkuusdirektiivin tarkoitus on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä kustannustehokkaalla tavalla ja siten hillitä ilmastonmuutosta. Innovatiiviset ratkaisut myös parantavat teollisuuden kilpailukykyä ja edistävät talouskasvua. Jokaisen jäsenvaltion on asetettava kansallinen energiatehokkuustavoite liittyen joko kulutukseen tai energiaintensiteettiin. Energiatehokkuusdirektiivin edellyttämä kansallinen lainsäädäntö tulee saattaa voimaan viimeistään 5.6.2014. Aikaisemmin voimassa ollut energiapalveludirektiivi tulee väistymään ja aikaisemmin vapaaehtoisuuteen perustuva toiminta tulee nyt lainvoimaiseksi.

Lähitulevaisuudessa voimaan tulevat uudet säädökset muokkaavat toimintaamme myös täällä TVO:lla ja ympäristöasioiden huomioiminen on meidän jokaisen vastuulla; jos muutoksista puhutaan pelkästään paperilla, jäävät oikeat toimet ja merkitykselliset muutokset tekemättä.

”Meillä laitetaan sauna päälle lähes joka päivä. Välillä kukaan ei kuitenkaan muista mennä löylyyn kiireisten kodin askareiden keskeltä.”

Kuljen puolen tunnin työmatkani nykyään julkisilla kulkuneuvoilla, ovelta ovelle. Erityisesti metro on miellyttävä ja varma. Metroaseman mainoksessa energiayhtiö antaa energiansäästövinkkejä: 1 aste sisälämpötilassa vastaa viittä prosenttia lämmityskuluista tai 1 kylpyammeellinen on 5 suihkua. Joka päivä kymmenettuhannet ihmiset vilkaisevat näitäkin mainoksia. Itse päätän siitä paikasta tehdä muutoksen vasta ensi viikolla. Tämä siksi, että energiankulutustottumukseni ovat keskivertoa paremmat. Vai ovatko?

Kaikki käytämme omasta mielestämme energiaa ja varsinkin sähköä kohtuullisesti, järkevästi ja säästeliäästi, jos ylipäätään olemme asiasta jotain mieltä. Vaikka asia ei itseä kiinnostaisikaan, vakuutamme itsellemme, että muut kuluttavat luonnonvaroja varmaan joka tapauksessa enemmän.

Kansankynttilät valaistumaan

Sähkön käyttöä voi lähteä miettimään laajemmin ihan peruskoulun kansalaistaidon tietojen pohjalta kahdesta suunnasta, tuottamisen tai kulutuksen näkökulmasta. Julkinen keskustelu keskittyy useimmiten hakemaan ratkaisua siihen, kuinka paljon sähköä pitää tuottaa ja millä keinoilla. Kahvilakeskustelussa päädytään nopeasti johtopäätökseen, että ainakin tiettyjä tuotantomuotoja pitää voimakkaasti rajoittaa, ellei kokonaan jopa kieltää.

Usein unohtuu toinen puoli: kuinka paljon olisi vielä tekemistä toisella reunalla eli kulutuksen hillitsemisen puolella? Pitkäjänteisellä valistustyöllä ja asennekasvatuksella saadaan vuosien kuluessa muutoksia kuluttajien käytökseen.

Suomessa on monia hyviä energia-asioiden valistustyötä tekeviä organisaatioita. Niille on taattu paikkansa, mutta itse uskon muutoksen ja uudenaikaisen ajattelun lähtevän sieltä peruskoulusta ja kansalaistaidon tunneilta (mikäli sen nimistä oppiainetta on enää olemassa). Ensin pitäisi saada kattavasti kaikki kansankynttilät valaistumaan energia-asioiden tiukasta ytimestä, että miksi se yksi kylpy vastaa viittä suihkua. Ja varsinkin, että entäs sitten.

Työtä piisaa vielä

Olen tähän mennessä yrittänyt sanoa, että valistustyötä olisi energiasektorilla vielä paljon tehtävissä. Eri tuotantomuotoja tykätään asettaa huonommuusjärjestykseen, kun keskustella kannattaisi myös energian säästöstä.

Tässä vielä mietittäväksi energia-asenteista muutamia havaitsemiani elävän elämän esimerkkejä, jollaisilla myös aloitin kirjoitukseni – toivottavasti et uskonut niiden olevan omia toimintatapojani. Tunnistatko näistä itsesi?

”En viitsi asennuttaa ilmalämpöpumppua sähkölämmitteiseen asuntooni, vaikka naapuri väittää, että siitä koituu satojen eurojen säästöt vuodessa.”

”Kaukolämpötalossa voi huoletta pitää miellyttävän korkeaa sisälämpötilaa. Sehän on reilusti halvempaa kuin sähkölämmitteisessä talossa.”

”Joskus talvella kun on pieni vilu, niin sauna laitetaan päälle. Saunan lämpenemistä on mukava odotella lämpimän suihkun alla. Ei veden kulutuksella ole mitään tekemistä energian kulutuksen kanssa.”

”Ei mitään käsitystä sähkölaskustani. Pahuksen kallista se joka tapauksessa on.”

”Säästän sähköä kun en käytä auton lämmityspistoketta. Jäiset ikkunat kyllä aukeavat tyhjäkäynnin avullakin.”

Jäiden lähtöä ja veneilykauden alkua odotellessa toivotan hyvää kevättä! Muuten – 100 tuntia huviajelua moottoriveneellä vastaa hiilidioksidipäästöiltään vuoden ajoa henkilöautolla. Saaristosta voi kesällä nauttia vähän paremmalla omallatunnolla, kun on koko talven käyttänyt ahkerasti julkisia.

Pakollinen ajankohtainen jälkikirjoitus entiseltä porilaiselta (vaikka tämä nyt onkin vähähiilisen yhteiskunnan muodista pois): Jääkiekkojoukkue Ässien kasvutarina käy esimerkkinä mille tahansa työyhteisölle yhteen hiileen puhaltamisesta.

Älyllinen rehellisyys lienee yhä haastavampaa, kun verkon uutispalvelut ja blogit ynnämuut ovat yhä tarkemmin kohdennettu yleisölleen sopivaksi. Toki paperijulkaisuiden monopolikaudellakin oli mahdollista poimia omaan maailmankuvaan sopivat kirsikat keskittymällä vain tiettyä asiaa edustaviin aviiseihin. Lukijat kuitenkin saivat eteensä edes jonkinnäköisellä journalistin etiikalla varustettujen toimittajien tuotoksia, eivät autotallissaan salaliittoteorioita kehittelevien foliohattupäiden sepustuksia, jotka eivät käy läpi minkäänlaista sisältöseulaa. Kyseiset kirjoittajat eivät myöskään vastaa jutuistaan kenellekään ja vastuu on vain lukijalla.

Ydinvoima on yksi monista aiheista, joiden ympärillä velloo verkossa sekasortoinen informaatiosota. Kiivaimmille vastustajille kuka tahansa puoskari, jonka nimen etuliitteenä komeilevat kirjaimet D ja R, kelpaa ylimmäksi auktoriteetiksi alan syntejä esittelemään. Myönnetään toki, että alalla on historian aikana myös munattu. Väitän kuitenkin, että alan onnettomuuksien mittasuhteista keskustelu on karannut kauan sitten faktojen ulottumattomiin, eikä monet edes halua katsoa ydinvoimaa samalta lähtöviivalta muiden energiantuotantomuotojen kanssa.

Viime viikolla mm. Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan ydinvoima on säästänyt lähes kaksi miljoonaa ihmishenkeä viimeisen 30 vuoden aikana, mikäli sama energiamäärä olisi tuotettu fossiilisin polttoainein (erityisesti lisääntyneiden ilmansaasteiden vuoksi). Tulokset ovat linjassa esim. vertaisarvioidussa Lancet-lehdessä julkaistun tutkimuksen kanssa, jossa vertailtiin eri sähköntuotantomuotojen terveysvaikutuksia. Siinäkin ydinvoima selvisi selvästi terveysvaikutuksiltaan vaarattomimmaksi tuotantomuodoksi.

Olen usein miettinyt miksi ydinvoimaa vastustavat ympäristönsuojelijat vaativat ilmastoväittelyissä pysyttelyä tutkituissa faktoissa skeptikoiden turvautuessa kehäpäätelmiin, kun samaan aikaan sorrutaan kaksinaismoralismiin ydinvoiman vaikutuksista keskusteltaessa. En halua uskoa, että kyse olisi tietoisesta valinnasta. Taustalla on varmasti paljon eri tekijöitä ja ehkä haluttomuus myöntää oma virheensä on yksi niistä.

Kirjoituksestani voisi vetää yhteen jotain ärsyttävän ylimielistä, mutta sorrun varmasti itsekin ajoittain älylliseen epärehellisyyteen, joten jätän jeesustelun suosiolla väliin. Sanotaan nyt kuitenkin, että meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiin, ei omiin faktoihin. Niin ärsyttävää kuin se onkin.

Loppusijoitushankkeen yhtenä EBS-komponenttina (Engineered Barrier System) on bentoniitista valmistettu bentoniittipuskuri, jolla ympäröidään käytettyä ydinpolttoainetta sisältävä kuparikapseli. Bentoniittipuskuri valmistetaan puristamalla suurella paineella bentoniittisavijauhetta korkeaan tiheyteen. Puristetun bentoniitin eräänä ominaisuutena on sen reagointi kosteuteen paisumalla voimakkaasti ja sen myötä sillä on kyky tiivistää kuparikapselin ympäristö. Tavoitellun paisumisominaisuuden haittapuolena on, että paisuminen voi alkaa jo asennusvaiheessa jos tunnelissa ja loppusijoitusrei’issä on vesivuotoja.  Siitä johtuen loppusijoitustunnelin puskurilohkojen sekä myös kapselin ja täyttölohkojen asennus pitää suorittaa mahdollisimman nopeasti.

Puskurilohkojen asennukseen on kehitetty laitetta ja työn tuloksena on syntynyt ensimmäinen prototyyppi, joka on valmistumassa koeajoihin. Puskurilohkot kuljetetaan kosteudelta ja muilta ulkopuolisilta uhilta suojatussa kuljetusastiassa asennukseen saakka. Asennuslaite ottaa lohkon kuljetusastiasta ja asentaa sen etäohjatusti paikoilleen nopeasti ja millimetrin tarkasti. Vaikka työ tapahtuu kallion sisällä, ovat työn tarkkuusvaatimukset kuitenkin korkeat.

Lisähaastetta työhön tuo lisäksi bentoniittilohkon “herkkähipiäisyys”. Sen puristuslujuus on parhaimmillaan noin 10 MPa, vastaten lujuudeltaan hiekkakiveä. Puskurilohkoihin ei saa laittaa pitkäaikaisturvallisuussyistä minkäänlaisia nostokoukkuja tai muita vastaavia laitteita, vaan tarttuminen tapahtuu noston aikana ainoastaan alipaineen avulla. Siinä lohkon yläpinnan ja tarttujalaitteen välistä imetään ilma pois ja ympärillä oleva paine työntää hellävaraisesti lohkon tiiviisti yläpuolella olevaa tarttujaa vasten ja asennus voi alkaa. Kun lohko on saatu paikoilleen, päästetään alipaine purkautumaan ja lohko irtoaa tarttujasta ja jää paikoilleen sadoiksi tuhansiksi vuosiksi. Näin toteutetaan kokonaispainoltaan noin 25 tonnin bentoniittipuskurin asennus, missä painavimman lohkon paino on 3,4 tonnia.

Loppusijoitusreaktion tämän osan sivutuotteena saadaan joissain vaiheessa käytettyjä puskurilohkojen asennuslaitteita. Ne saattavat jossain vaiheessa päätyä energia-alan keräilyharvinaisuuksiksi kuten nykyisten mobilistien vanhat autot.

Maan hallitus haluaa myös selvittää mahdollisuuksia tulevaisuuden reaktorimallien tukemiseksi, mukaan lukien mahdollisuus käynnistää pienen modulaarisen reaktorin (SMR) tutkimus- ja kehitysohjelma, jolla varmistettaisiin, että Iso-Britannia on keskeinen kumppani kaikkien maailmanmarkkinoille suunnattujen uusien reaktoriratkaisujen suunnittelussa. Iso-Britannia on ilmoittanut investoivansa 124 miljardia euroa sähköntuotantoon ja sähköverkon uudistamiseen jo vuoteen 2020 mennessä. Suunnitelmiin kuuluvat joka neljännen voimalaitoksen korvaaminen uudella 2030 mennessä sekä voimayhtiöiden kanssa tehtävät pitkäaikaiset takuuhintasopimukset, joiden avulla houkutellaan investointeja uuteen vähäpäästöiseen tuotantokapasiteettiin kuten uusiutuviin ja ydinvoimaan.

Selvitykseen voi tutustua tästä.

CAP-ryhmä kokoaa ja analysoi eri tietolähteistä saatavaa tietoa. Ryhmässä on mukana edustajat muun muassa seuraavista toiminnoista: ydinturvallisuus, käyttöturvallisuus, työturvallisuus, laadunhallinta ja riskien hallinta. Ryhmän säännölliset kokoukset ovat tyypiltään uusien tapahtumien käsittelykokouksia, joissa käsitellään ja arvioidaan turvallisuushavaintoja, poikkeamia ja muita huomioitava vaativia asioita. Tarkastelun pääpaino on ennalta ehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnissa ja havaintojen yhteisten tekijöiden tunnistamisessa.

Vuoden alussa CAP-ryhmä kokoaa yhteen edellisen vuoden tapahtumat, etsii niistä yhteisiä tekijöitä, arvioi näiden yhteisten tekijöiden merkitystä ja syitä sekä antaa tarvittaessa suosituksia toiminnan kehittämiseksi. Ryhmän käsiteltävinä ovat tapahtumaperusteiset raportit, ulkoisten (esim. WANO) ja sisäisten auditointien raportit, Säteilyturvakeskuksen käytön tarkastusohjelman pöytäkirjat ja organisaatioiden tekemät itsearvioinnit. Vuosiraportissa CAP-ryhmä antaa suosituksia toiminnan kehittämiseksi ja seuraa vuoden aikana suositusten toteutumista.

Esimerkiksi päivittäinen työmatka on riski. Voi tapahtua onnettomuus, mutta se on harvinaista. Työmatka liukkaalla talvikelillä on hieman suurempi riski, mutta silloinkin onnettomuus on aika epätodennäköinen. Useimmat arvioivat nämä riskit pieniksi, eivätkä jää ajattelemaan niitä sen enempää. Yhteiskunnallisesti riskit ovat kuitenkin sen verran merkittävät, että niitä pienennetään muun muassa vaatimalla talvirenkaiden käyttöä ja rajoittamalla ajonopeuksia.

Viime vuosina energiantuotannon riskit ovat nousseet julkiseen keskusteluun. Erilaisten energiantuotantomuotojen riskit ovat erilaisia. Voidaan puhua tuotantovarmuuden riskeistä, terveydellisistä riskeistä, ympäristövaikutuksen riskeistä ja niin edelleen.

Kaikkeen energiantuotantoon liittyy riskejä. Muutamia energiantuotantomuotoja lyhyesti vertaillakseni esimerkiksi hiilivoimaloiden kohdalla hiukkaspäästöt aiheuttavat jatkuvan, merkittävän terveyshaitan, joka ei riipu epätodennäköisistä onnettomuustilanteista. Vesivoima ja ydinvoima taas aiheuttavat normaalikäytössä olemattomat terveysvaikutukset. Padon murtuessa tai vakavan ydinvoimalaitosturman yhteydessä seuraukset voivat kuitenkin olla vakavia. Enemmän asiasta kiinnostuneet voivat googlata vaikkapa Kiinassa 1975 tapahtuneen Banqiaon pato-onnettomuuden seuraukset, hiilivoiman hiukkaspäästöjen terveysvaikutukset ylittävät vuosittain Euroopassa tai Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden ennustetut seuraukset. Kaikki vakavia seurauksia.

Energiantuotannossa on siis syytä vertailla sekä epätoivottujen seurauksien todennäköisyyttä että suuruutta. Turvallisuuden näkökulmasta riski tarkoittaa juuri onnettomuuden todennäköisyyden ja seurausten yhdistelmää.

Itse työskentelen ydinvoimalaitokseen liittyvien riskien parissa. Analysoin riskejä ja niihin liittyviä todennäköisyyksiä, minkä avulla riskejä minimoidaan ja seurauksia ehkäistään. Työtäni ohjaavat viranomaisten ohjeistukset ja vakiintuneet toimintatavat. Fennovoiman ydinvoimalahanketta suunnitellessa riskianalyysia tehdään huomioiden voimalaitoksen ja ydinpolttoaineen koko elinkaari, kaikenlaiset käyttötilanteet sekä erilaiset laitosvaihtoehdot. Yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa Pyhäjoen sijoituspaikan erityispiirteitä selvitetään kattavasti.

Verrattuna yhteiskunnan saamaan hyötyyn ydinvoiman riskit ovat todennäköisyyksiin nähden hyvin pienet. Siitä huolimatta mahdolliset riskit otetaan hyvin vakavasti, sillä ydinvoimaonnettomuuden mahdolliset seuraukset voivat olla suuret kuten historiakin on kolmesti näyttänyt.

Suomessa mahdollisten onnettomuuksien todennäköisyydet ja potentiaaliset seuraukset analysoidaan hyvin tarkkaan. Todennäköisyyspohjaisten riskianalyysien avulla varmistutaan siitä, että ydinvoimalan käyttöön liittyvät riskit ovat erittäin alhaisella tasolla ja että ne eivät ylitä viranomaisten asettamia määräyksiä missään tilanteessa.

Posiva jätti vuoden 2012 lopulla Olkiluodon kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen rakentamista koskevan lupahakemuksen työ- ja elinkeinoministeriölle. Samassa yhteydessä toimitettiin STUK:lle sadoista erillisistä selvityksistä koostunut turvallisuusaineisto. Rakentamisluvan Posiva odottaa saavansa vuoden 2014 loppuun mennessä, mikä mahdollistaisi loppusijoitusvalmiuden saavuttamisen noin vuonna 2020.

Posivan suunnistus eteni ensimmäiset vuosikymmenet joutuisasti vuorovedolla usean muun maan vastaavien hankkeiden kanssa. Matkan edetessä ovat kanssasuunnistajat jääneet eri syistä omille rasteilleen ja viimeksi tärkeimmän kumppanimme Ruotsin SKB:n aikataulumuutokset ovat  jättämässä Posivan edelläkävijäksi. Eli muita ei pystytä seuraamaan ja tulevaisuuden haasteet joudumme ratkomaan monessa tapauksessa itse. On odotettavissa, että tällä tulee olemaan merkitystä ainakin tarvittaviin resursseihin.

Rakentamishakemuksen jättäminen vuoden 2012 lopulla oli viimeisin selvitetty rasti 1980-luvulla alkaneessa ja aikaisemmin mm. sijoituspaikan valinnasta, maanalaisten tutkimustilojen rakentamisesta, ympäristövaikutusten arvioinnista ja valtionneuvoston periaatepäätöksistä koostuneesta Posivan suunnistuksesta. Tehtävän suorittaminen on kuitenkin kesken: vuoden 2013 alussa käynnistynyt rakentamislupahakemuksen viranomaiskäsittely tulee olettavasti tuomaan suuren määrän lisätöitä tehtäväksi ennen luvan saamista. Oletus perustuu siihen, että nyt harjoitellaan ensimmäistä kertaa alunperin ydinvoimalaitoksille määriteltyjen turvallisuusvaatimusten soveltamista loppusijoitushakkeeseen.

Myös säännöstöön on tulossa OL3-rakentamisesta saatujen kokemusten vuoksi merkittäviä muutoksia. Muutostilassa olevan säännöstön soveltaminen Posivan hankkeeseen ja hakemusdokumentaatioon on luonnollisesti ollut erittäin haasteellista. Kapselointi- ja loppusijoituslaitosten ainutlaatuisuuden vuoksi on myös oletettavaa, että rakentamislupavaiheen jälkeen myös niiden rakentamiseen, käyttöönottoon ja käyttöluvan saamiseen tulee liittymään suuriakin haasteita.