Jokapäiväisiin uhkiin ei sen sijaan kiinnitetä suhteessa paljoakaan huomiota – ovathan ne aina läsnä. Esimerkkinä moni tunnustaa pelkäävänsä lentämistä, vaikka lentokonematkalla ei Suomessa ole kuollut 1980-luvun jälkeen ainuttakaan matkustajaa. Auton rattiin hypätään kuitenkin vaikka lähikioskireissua varten, vaikka tieliikenneonnettomuuksissa menehtyi ainoastaan viime vuonna 280 henkeä.

Myös säteily on hyvä esimerkki tunteita aiheuttavasta uhasta. Säteily on hajutonta ja mautonta, eikä sitä näe. Tieteiselokuvissa säteilyhetkellä kuuluu mystistä tai ahdistavaa musiikkia. Ydinvoimalaitoksista keskusteltaessa suurimmat pelot liittyvät nimenomaan säteilyyn. Kuitenkin tälläkin hetkellä jokainen meistä saa säteilyä, suoraan luonnosta.

Suomalainen saa luonnosta vuodessa keskimäärin 3,7 mSv (millisievertin) säteilyannoksen, josta noin puolet aiheutuu sisäilman radonista. Eri lähteiden osuudet säteilyannoksesta on eritelty alla olevassa kuvassa. (Lähde: STUK)

Kuva: Suomessa ja maailmalla eri lähteistä keskimäärin saadut säteilyannokset sekä vastaavat arvot maailmassa (STUK ja UNSCEAR 2000-raportti)

Säteilyannos vaihtelee Suomessa paikkakunnittain maaperän radonpitoisuuden mukaan. Radon on radioaktiivinen kaasu, jota on luonnostaan maaperän ilmahuokosissa. Kaasu nousee kalliorakoja pitkin ylös maan pinnalle ja tunkeutuu myös sisälle rakennuksiin pohjan rakojen kautta.

Kaasun hengittäminen aiheuttaa säteilyannoksen: keskimäärin noin 2 mSv vuodessa. Korkeimmat maaperän radonpitoisuudet ovat eteläisen Suomen harjuilla. Suurimmat asunnoissa mitatut pitoisuudet ovat jopa 250 kertaa keskimääräistä korkeampia, tarkoittaen teoriassa jopa 500 mSv vuosittaista säteilyannosta, mikäli radonin torjuntaan ei kiinnitetä huomiota.

Eurooppalaisessa vertailussa Suomen maaperän radioaktiivisuus on keskimääräistä korkeampi, mutta löytyy maailmasta säteilevämpiäkin kolkkia − esimerkiksi brasilialainen saa luonnosta vuosittain 40 mSv säteilyannoksen.

Radonin pitoisuus sisäilmassa selviää mittauksella, ja tarvittaessa sen määrää voidaan vähentää rakennuksen radonkorjauksella, jolla vähennetään maaperän ilman virtausta sisätiloihin. Radonkorjauksen voi suomalaiseen pientaloon saada parilla tonnilla. Uudisrakentamisessa radonin torjunta uudisrakentamisessa on halvempaa ja helpompaa kuin vanhoissa rakennuksissa.

Ydinvoimakeskusteluissa säteily on aina läsnä, ja voimalaitoksista tuleva säteily mietityttää ihmisiä. Suomessa valtioneuvosto on asettanut rajan, jonka mukaan ydinvoimalaitos saa normaalissa käytössä aiheuttaa väestön henkilölle korkeitaan 0,1 mSv säteilyannoksen vuodessa. Suurin vuosittainen säteilyannos, jonka Suomen ydinvoimalaitokset ovat koko toimintansa aikana aiheuttaneet, on 0,004 mSv eli selvästi viranomaisrajaa vähemmän. Saman säteilyannoksen saa luonnon taustasäteilystä noin yhdeksässä tunnissa.

Toivon, että tämä kirjoitus kannustaa lukijoita haastamaan itsensä rationaaliseen ajatteluun säteilyn (ja mikä ettei myös lentämisen) suhteen. Käytännön toimenpiteenä ainakin Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen pientaloasukkaita suosittelen hyödyntämään Säteilyturvakeskuksen käynnissä olevaa radonmittauskampanjaa. Lisätietoja löytyy STUKin nettisivuilta.

Terveisin, Sanna”

Tällaisen kirjeen voisin ihan hyvin laittaa äidilleni ONKALOn uumenista, jos postipalvelu sinne asti ulottuisi. Hän tietysti tietää tyttärensä ammatin, joten ei kyseenalaisesta “kiven sisällä” olosta kauhistuisi.

Maan alla vuosien työ tutkimusten ja louhinnan parissa lähenee yhtä taitekohtaansa louhinnan hetkeksi vähentyessä. Loppusijoitussyvyys on saavutettu ja ennen rakentamislupaa sovittu laajuus alkaa olla louhittu. Tutkimustyö sen sijaan jatkuu voimakkaana.

Koko louhinnan ajan tunneleissa on tehty erilaisia tutkimustöitä. Jotkut työt tehdään ennen louhintaa antamaan tietoa tulevasta, louhittavasta alueesta. Osa työstä taas tehdään aivan louhinnan rytmissä, louhinnan etenemisen mukaan. Toisille töille taas valmistellaan erilliset paikat, missä tutkimus tehdään.  Osa töistä tehdään “pikaisesti”, tunneissa, kun toiset tutkimukset kestävät vuosia. Suoraan louhintaa palvelevia töitä, kuten kartoituksia, joiden pohjalta viimeistellään tunnelin lujitusta, tehdään mahdollisimman pian kallion louhinnan jälkeen. Samoja kartoitustietoja toki käytetään myöhemmin muihinkin tarkoituksiin. Osalle tutkimuksista taas etsitään sopivaa paikkaakin jo jonkin aikaa, että taataan mahdollisimman suotuisat olosuhteet kokeen onnistumiselle. Esimerkiksi, jos halutaan tutkia kallion veden ominaisuuksia, on paras saada tutkimusreikä sellaiselle alueelle, jossa vettä on.  Toisaalta, kallio osaa yllättää. Vaikka kuinka mahdollisimman tarkasti on tutkittu alueen geologiset, hydrologiset, geokemialliset, geofysikaaliset, kalliomekaaniset yms. mallinnukset ja suunniteltu pohjaveden mittausasema, saattaa tuloksena olla kuivahko mittapaikka. Selityksenä ei ole se, että mallit tai suunnitelmat olisivat olleet kelvottomia. Yleensä mittaustulos on rajattuun paikkaan sidottu arvo, joka mallintamisen keinoin laajennetaan edustamaan suurempaa tilavuutta. Paikallinen vaihtelu saattaa olla suurta mallinnetun tilavuuden sisällä. Toisaalta muut ominaisuudet, kuten veden virtaus kalliossa, muuttuu jatkuvasti jos kalliotilaa muutetaan.

Loppusijoituspaikkatutkimuksia on kaikkiaan tehty jo yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Tuona aikana esimerkiksi kairaus, kairarei’istä sekä kairasydämestä tehtävät tutkimukset ovat muuttuneet ja kehittyneet. Kun 90-luvulla saimme kaivoksella luvan kuvata yhden kairareiän kameralla, se oli valtavan kallista mutta ah niin edistyksellistä! Ruotsista saapuivat mittaajat ja täysi autollinen tavaraa. Juhlallisesti sitouduimme korvaamaan kymmeniä tuhansia markkoja, jos kamera vaurioituu. Lopputulos oli suuri lasku huonosta kuvasta, josta ei tainnut olla paljoakaan apua silloisiin töihin, eikä vastaavaa muista rei’istä tehty. Nykyisin reikien kuvaaminen on vain yksi monista, normaaleista mittauksista, joita kairauksen yhteydessä suoritetaan.  Sama pätee moniin muihin tutkimuksiin. Ensin niitä on kehitetty johonkin tiettyyn tarkoitukseen, vaikkapa loppusijoitustutkimuksiin. Sittemmin niistä on kiinnostuttu muissakin tutkimus- tai tuotantoyksiköissä, jota kautta menetelmät ja laitteet ovat yleistyneet, kehittyneet ja halventuneetkin.

Loppusijoitustutkimukset eivät ole vain oma saarekkeensa Selkämeressä, vaan ne perustuvat tieteelliselle työlle kaikkialla maailmassa. Vastalahjana annamme ONKALOssa edelleen kehitettyä tietotaitoa muualle käyttöön, jopa ruotsalaisille. Niinpä joku siellä voi aloittaa kirjeen äidilleen: “Kära Mamma”, ja kehua kuinka maan alla tutkimuksissa kaikki on hyvin.

Turvallisuusarvioinnit osoittivat Loviisan voimalaitoksen turvalliseksi

Japanin Fukushiman ydinvoimalaitosonnettomuuden jälkeen tehdyt kansalliset ja EU-tasoiset turvallisuusarvioinnit osoittivat Loviisan voimalaitoksen turvallisuustason hyväksi ja turvallisuusmarginaalit ulkoisissa tapahtumissa riittäviksi. Arvioinnit nostivat esille muutamia asioita, joissa turvallisuutta voidaan edelleen kehittää. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi merivedestä riippumattomien ilmajäähdytystornien suunnittelu ja tulvasuojauksen edelleen kehittäminen. Loppuvuodesta voimalaitoksen alueelle valmistui noin 10 megawatin dieselvaravoimalaitos. Se parantaa turvallisuutta tilanteissa, joissa ulkoinen sähköverkko on menetetty.

Vuosihuollot sujuivat onnistuneesti ja laitoksen käyttö oli lähes häiriötöntä

Loviisan voimalaitoksen molemmilla yksiköillä toteutettiin vuonna 2011 niin sanotut lyhyet polttoaineen vaihtoseisokit. Molemmat vuosihuollot sujuivat onnistuneesti. Ykkösyksikön vuosihuolto kesti 17 vuorokautta ja kakkosyksikön vuosihuolto reilut 19 vuorokautta. Vuosihuoltoon osallistui voimalaitoksen 500 työntekijän lisäksi noin 640 kunnossapidon ja tarkastusalan ammattilaista yhteensä 76 yrityksestä.

Voimalaitoksen käyttö oli yhtä tapahtumaa lukuun ottamatta häiriötöntä. Ainut tuotantokatkos tapahtui helmikuun loppupuolella. Tuolloin ykkösyksiköllä oli noin 2,5 vuorokautta kestänyt seisokki, jonka aikana korjattiin yhden höyrystimen yhden putken laippatiivisteen vuoto.

Sukupolvenvaihdos meneillään, voimalaitokselle 23 uutta työntekijää

Sukupolvenvaihdoksen jatkuessa laitokselle rekrytoitiin 23 uutta vakituista henkilöä ja vuoden aikana jäi eläkkeelle noin 10 henkilöä. Työhakemusten suuri määrä osoittaa voimalaitoksen olevan haluttu työpaikka. Voimalaitoksen noin 500 oman työntekijän lisäksi laitoksella työskentelee yli 100 vakinaista muiden yritysten palveluksessa olevaa työntekijää. Voimalaitos on Loviisan alueella merkittävä työnantaja.

Kysymykseni: Yleinen kantanne ydinvoimaan ja tulisiko Suomeen rakentaa uutta ydinvoimaa? Mikäli vastustatte – tulisiko Suomen tehdä ”Saksat”, eli nopeuttaa käynnissä olevien laitosten alasajoa?”

Paavo Arhinmäki: ”Kategorinen ei ydinvoimalle, kuten puolueen linjakin. Ei uusia ydinvoimaloita Suomeen. Vanhat laitokset saavat olla toiminnassa käyttöikänsä loppuun – niiden aikaistettua alasajoa ei nähdä realistisena. Uusiutuva energia on tulevaisuuden ala.”

Eva Biaudet: ”Vastustaa ydinvoimaa sekä lisäydinvoimaa. Nykyiset laitokset saavat toimia käyttöikänsä loppuun. Ei radikaalia muutosta, mutta uusiutuvaan energiaan tulisi satsata ydinvoiman sijaan jatkossa kuten myös energiatehokkuuteen.”

Sari Essayah: (muokattu 14.1.12) “Kantani ydinvoimaan on periaatteessa kriittinen ydinvoimaloiden polttoaineen ja ydinjätteen vaarallisuuden ja hyvin pitkän säilytysajan takia. Voin kuitenkin hyväksyä eduskunnan tekemät päätökset uusista ydinvoimaluvista enkä lähtisi niitä muuttamaan. KD kannatti 2010 kolmesta luvanhakijasta  Loviisan uutta voimalaa sillä ehdolla, että sieltä olisi saatu lämpöputki pääkaupunkiseudulle ja oltaisiin päästy pitkälti eroon nykyisten kivihiilivoimaloiden hiilidoiksidipäästöistä. Käynnissä olevien voimaloiden alasajoa ei tarvitse kiirehtiä, koska niiden kunnosta ja turvallisuudesta pidetään hyvää huolta.”

Pekka Haavisto: (muokattu 19.1.12) “Olen eduskunnan jäsenenä äänestänyt ydinvoiman lisärakentamista vastaan. Mielestäni Suomen on kannettava vastuunsa omasta ydinjätteestään, joten olen kannattanut pysyvää, mahdollisimman turvallista ydinjätevarastoa Suomeen, jotta me emme olisi ydinjätteen viejä muihin maihin. En myöskään kannata ydinjätteen tuontia Suomeen muista maista. Tulevaisuudessa Suomen ei enää pitäisi rakentaa lisää ydinvoimaloita vaan investoida uusiutuvaan energiaan – biomassaan, aurinkoon, maalämpöön, tuulivoimaan, vesivoiman tehostamiseen. Uskon, että energiansäästöstä ja uusiutuvista energiateknologioista on kasvamassa entistä merkittävämpi suomalainen vientituote myös uusiin, nouseviin talouksiin Aasiassa, Afrikasssa ja latinalaisessa Amerikassa. Presidenttinä tekisin mielelläni vienninedistämismatkoja suomalaisen energiateollisuuden kanssa näille markkinoille.”

Paavo Lipponen: ”Ydinvoima on tärkeä osa suomalaista energiantuotantoa ja Suomalainen ydinvoima on turvallista.” Viime vuoden lopulla järjestetyssä Energiapäivässä Lipponen puolusti Suomen energiaratkaisuja – lisäydinvoimaa ja uusiutuvan tukemista. Presidentinvaalikampanjassaan virallista kantaa lisäydinvoimaan ei Lipponen ole kuitenkaan ottanut.

Sauli Niinistö: “Niinistö on nykyisten linjausten takana. Jos vaihtoehtoinen, taloudellisesti kannattava energianlähde löytyy, hän on valmis luopumaan ydinvoimasta. Tällä hetkellä ydinvoimasta luopuminen vaatisi hyvinvoinnin madaltamista. Turvallinen ydinvoimahan olisi paras vaihtoehto. Mutta toisaalta haitatonta energiatuotantoa ei ole olemassa”.

Timo Soini: ”Myönteinen kanta ydinvoimaan. Soini on sitä mieltä, että ne laitokset joille periaatepäätöslupa on myönnetty, tulisi rakentaa”.

Paavo Väyrynen: (muokattu 14.1.12) “En ole ydinvoiman ‘ylin ystävä’, mutta politiikassa joutuu joskus valitsemaan pienimmän pahan tien. Edellisessä hallituksessa hyväksyin kahden uuden voimalan rakentamisen. Nykyiset ydinvoimalat lisättynä päätetyillä kahdella uuden voimalan luvalla riittävät. Painopisteen pitäisi nyt olla energiankäytön tehostamisessa ja uusituvien energialähteiden kestävässä hyödyntämisessä”.

Löysin ainoastaan Iltalehden vaalikoneesta ydinvoima-aiheisen kysymyksen: ”Kotimainen ydinvoima on turvallinen ratkaisu”. Seuraavassa vastaukset ehdokkailta sen perusteella kuinka lähellä ne olivat ”täysin samaa mieltä” vastausta:

1. Lipponen 93,5 %

2. Niinistö 80 %

3. Soini 79,2 %

4. Väyrynen 75 %

5. Essayah 54,6 %

6. Haavisto 30 %

7. Biaudet 13,5 %

8. Arhinmäki 2,3 %

Minulla on tähän asti ollut vankka käsitys, että Suomi siirtyy nopeasti ja kustannustehokkaasti kohti hiilineutraalia energian tuotantoa.  Olenko ollut väärässä?

Www.germanwatch.org -sivujen kautta löytyy raportti ja selitys Suomen huonolle sijoitukselle. Germanwatch:n tutkimuksessa ydinvoima rinnastetaan “korkean riskin takia” ilmastovaikutuksiltaan samanlaiseksi tuotannoksi kuin hiilivoima. Suomi torjuu ilmastonmuutosta rakentamalla ydinvoimaa ja putoaa siksi vertailussa hännille.

Germanwatch on erehtynyt. Ydinvoiman myönteinen ilmastovaikutus on fakta. Asian vahvisti viimeksi Euroopan Unioni tuoreessa Energiatiekartta 2050 julkaisussaan. Tiekartassa tarkasteltiin eri skenaarioita, joiden avulla vähennetään kasvihuonekaasuja 80 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.  Raportissa todetaan, että “Nuclear remains a key contributor to CO₂ emission reductions.” Oheisessa kuvassa on vertailtu sähköntuotannon hiilidioksidipäästöjä (kgCO2/MWh) muutamassa eri maassa (kuvan tiedot vuodelta 2005). Ydinvoiman suuri osuus on merkittävästi laskenut mm. Ruotsin ja Ranskan sähköntuotannon päästöjä verrattuna vaikkapa Tanskaan ja Saksaan.

Suomessa siis torjutaan ilmastonmuutosta nopeasti rakentamalla kolme uutta ydinvoimalaitosyksikköä ja merkittävä määrä uusiutuvaa energiaa hyödyntävää tuotantoa. Olemmeko lisäksi kustannustehokkaita?

Ydinvoiman rakentaminen ja tuotanto toteutuvat ilman valtiontukea. EU:n Energiatiekartassa todetaan, että ydinvoimaa eniten sisältävät skenaariot johtavat alimpiin kustannuksiin. Fakta siis on, että ydinvoima on kustannustehokasta. Suomen tapa lisätä uusiutuvaa energiaa on edullinen. Suurin kasvu perustuu energiapuun käytön lisäykseen, joka on muihin uusiutuviin verrattuna halpa keino lisätä uusiutuvaa energiaa.

EU:n tiekartasta on syytä nostaa vielä yksi havainto siitä, että vaikka energian kokonaiskulutus Euroopassa tulee laskemaan, niin sähkön kulutus kasvaa noin kolmanneksen vuoteen 2050 mennessä. Kasvu on merkittävä siinäkin tiekartan skenaariossa, jossa energiatehokkuus on maksimissaan. Yhteiskunta sähköistyy ja sitä varten tarvitaan lisää päästötöntä sähköntuotantoa.

Aion jatkossakin todeta syvällä rintaäänellä ja ylpeänä, että Suomi on mallimaa ja edelläkävijä kustannustehokkaassa ilmastonmuutoksen torjunnassa

Hauska idea sai minut laskeskelemaan. Poljen päivittäin töihin polkupyörällä (tänään käyn hakemassa nastarenkailla varustetun ajokin) ja olen kokeillut kuntopyörällä kuinka hetkellisen tehon saa nostettua jopa kilowatin tuntumaan. Reilun sadan watin (W) teho lienee kuitenkin lähempänä lukemaa jonka pyörällä saa tasaisesti pidettyä yllä. Siis pari kappaletta wanhanmallisia hehkulamppuja. Kun tähän yhtälöön lisätään vaikkapa jääkaappi-pakastin (kulutus n. 50 wattia tunnissa) ja jatkuvasti standby-tilassa oleva kotiteatterijärjestelmä (toinen mokoma 50 Wh) huomataan, että pienikin kotitalous tarvitsee pari pyöräilijää ähisemään ympäri vuorokauden. Aamuaskareiden aikana sekä töiden jälkeen kotiin palatessa härveleitä pyöriikin taloudessa samanaikaisesti helposti jo toista kymmentä. Tilapäinen tehontarve nousee useisiin kilowatteihin – esim. imuri 1500 W, kotiteatteri päällä 200 W, tietokone 400W ja sähköliesi 2000 W = 4100W. Kokonainen bussilastillinen pyöräilijöitä muutaman vatkaimen käyttämiseen! Sähkökiukaan lämmittämiseen tarvitaan parhaillaan satakunta kuntoilijaa.

Suomalainen 4 hengen kotitalous käyttää vuodessa varmaankin n. 5000 kWh sähköä (ilman sähkölämmitystä). Se tarkoittaa tuntia kohden keskimäärin 570 W tehoa eli noin viittä pyöräilijää. Sähkölämmityksen kanssa tuo kulutus kolmin-nelinkertaistuu.

Ei siis ihme miksi energiantuotannossa on siirrytty ihmis- ja hevosvoimista koneisiin. (Muokattu 3.1.12, lukijan osoitettua “pienen” laskuvirheen) Esimerkiksi Olkiluotoon valmistuva kolmosyksikkö tuottaa sähköä 1,6 gigawatin – n. 16 miljoonan pyöräilijän teholla! Hetkellisesti pelkät uusimaalaisetkin riittäisivät!

Olin ajatellut, että liittäisin tähän juttuun vertailun polttoainemääristä (ml. tuuli ja aurinko) eri sähköntuotantomuodoille, mutta se taitaa jäädä seuraavan jutun aiheeksi.

Odotan jännityksellä huomista, ja sitä miten omat ynnäilyni täsmää varsinaisen kokeen kanssa.

Hauskaa liikunnallista vuoden 2012 alkua!

Maailma tarvitsee ensi vuonna ja sitäkin seuraavana yhä enemmän energiaa. Jopa EU:ssa, jossa energian kokonaiskulutuksen ennustetaan laskevan, sähkönkulutuksen uskotaan kasvavan jopa 1,5-kertaiseksi nykyiseen verrattuna. Erityisesti lämmityksessä ja liikenteessä sähkö tulee korvaamaan fossiiliset polttoaineet suurelta osin.

Maailmanlaajuisesti sähkönkulutuksen ennustetaan kasvavan jopa kolminkertaiseksi nykyisestä vuoteen 2050 mennessä. Sähkön roolin kasvaessa energiahuollossa, myös paineet sen tuottamien ympäristöhaittojen, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen, minimoimiseksi korostuvat. Alla olevasta kuvasta voidaan nähdä miten sähköntuotannon suhteelliset osuudet ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ydinvoiman rooli on selvästi kutistunut, kun merkittävää määrää uutta tuotantoa ei ole valmistunut. Uusiutuvien suhteellinen osuus on kasvanut vain marginaalisesti, vaikka absoluuttinen lisäys onkin ollut merkittävää. Fossiilisten suhteellinen osuus on myös noussut.

Tämän kuvan esittämä kehitys on se haaste mihin vastaamiseksi täytyy meidän jokaisen tarkastella uudelleen arvioitamme nykytilanteesta – niin vankkumattomien ydinvoiman vastustajien, kuin jääräpäisten uusiutuvien vähättelijöidenkin. Mikäli aiomme siis olla tosissamme päästöjenvähentämisen kanssa.

Ei ydinvoimasta tai tuulivoimasta tarvitse erityisemmin pitää, mutta älyllisen rehellisyyden nimissä se todellisuus, että tarvitsemme molempia, täytyy kunkin itselleen myöntää. Tai voihan sitä aina uskoa joulupukkiinkin.

Hyvää joulua.

(Pakko oli lisätä tämä kuva niitä siltoja rakentamaan. Otsikolla: miksi joulu on peruttu:)

Into osallistua hankkeeseen tavalla tai toisella on kova, eikä innon laantumisen merkkejä ole näkyvissä – päinvastoin. Kysymyksiä alueella riittää; Miten ydinvoimala rakennetaan? ja Miten minun yritykseni pääsee mukaan?, sekä Milloin maastossa näkyy ensimmäisten töiden merkkejä?, ovat kysymyksiä monen huulilla. Uuden rakennusprojektin edessä tiedon tarve on valtaisa.

Monilla ovat moottorisahat ja traktorit olleet vireessä jo monta vuotta, ja viimeistään nyt niiden kanssa halutaan käydä työhön. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä olla, sillä Fennovoiman täytyy tehdä lisää selvityksiä ja suunnitelmia ennen töiden aloittamista ja ennen kuin se kuuluisa ”ensimmäinen puu” kaatuu.

Nyt kun ydinvoimalamme sijoituspaikka on valittu, saamme keskityttyä selvitystyössämme yhteen paikkaan. Tällä hetkellä teemme laitospaikalla erilaisia tarkentavia selvityksiä, joista saamme tarvittavaa tietoa rakentamisen ja rakenteiden suunnitteluun sekä lupahakemuksiin. Ensimmäiset työt Hanhikivellä alkavat aikaisintaan loppuvuodesta 2012 ja itse ydinvoimalaa aletaan rakentaa arviolta vuonna 2015. Hanke tuo tullessaan myös paljon muuta rakentamista, tonttikauppakaan tuskin on hiljenemään päin ja uusia palvelualan yrittäjiä mielii alueelle.

Vaikka ydinvoimalatyömaalla on paljon ns. tavallista rakentamista, ei kyseessä silti ole aivan “tavanomainen” rakennusprojekti. Ydinvoimalatyömaalle haikailevien kannattaa sammuttaa moottorisaha vielä hetkeksi ja varmistaa, että laatuasiat ja oman firman kilpailukyky ovat kunnossa sekä tutustua Säteilyturvakeskuksen YVL-ohjeisiin.

Joskus suomalaisten ydinvoimaloiden rakennusprojekteista puhuttaessa sanotaan, että ydinvoimalatyömaalla kuluu enemmän paperia kuin betonia, eikä siinä aivan hirveästi liioitella. Kaikki työvaiheet ja niiden lopputulos dokumentoidaan erittäin tarkasti, jotta varmistetaan vaatimukset täyttävä lopputulos eli turvallisesti käyvä ydinvoimala.

Vaikka ydinvoimala rakennetaan Suomeen, on hanke kansainvälinen varsinkin ulkomaalaisen laitostoimittajan myötä. Siksi firmojen kannattaa pitää huolta kyvystä kilpailla urakoista kansainvälisten yritysten kanssa. Verkostoituminen on tärkeää, ja pienten yritysten voikin olla hyvä ryhtyä yhteistyöhön keskenään.

Lisäksi ainakin täällä meilläpäin monille pienyrittäjille aiheuttaa päänvaivaa kielitaito. Monelle voi tulla uutena se tilanne, kun puhelimeen vastatessa luurista kuuluu: ”Hello”.

Sain mm. kuulla venäläiseltä kollegalta, kuinka ilmastonmuutos on globaali vedätys niiden maiden johdolla, joilla ei ole omia fossiilisia energiaresursseja. Kävin kyllä pitkän dialogin siitä mihin tieteen tekemien perustuu ja kuinka hänen korrelaatio ontuu, mutta vahvat näkemykset ja salaliittoteoriat sulavat näköjään hitaammin kuin napajäät.

Seuraavaksi keskustelin namibialaisen kollegan kanssa kuinka heidän valtion ”sähköistystaso” on Afrikan huippua – esimerkiksi maaseudulla asuvista jopa kolmasosalla on mahdollisuus käyttää sähköä.

Kiinalainen kollegani puolestaan avautui Saksan päätöksestä laskea aurinkopaneeleilla tuotetun sähkön tukea – heidän tuotteilleen on vaikea löytää markkinoita, ja maa tukeekin turbulenssista kärsivää teollisuusalaansa. eurooppalaiset ja yhdysvaltalaiset laitevalmistajat ovat tämän johdosta sotajalalla – heidän näkökulmastaan Kiina polkee tuotteiden hintaa keinotekoisesti.

Kiinasta tulevat uutiset ovat muutenkin varsin häkellyttäviä: joka ikinen päivä maahan asennetaan yhteensä noin 300 megawattia sähkötehoa; uuden ydinvoimalan rakentaminen aloitetaan keskimäärin kahden kuukauden välein. Kiina on sähköistänyt noin 500 miljoonan ihmisen kodit ja kaupungit viimeisen kymmenen vuoden aikana!

Yhdysvalloissa liuskekaasun tuleminen on puolestaan romahduttanut maakaasun hinnan ja vaikka ydinvoimasektorin ”kannatus” onkin noussut Fukushimasta huolimatta 61 prosenttiin, seisovat hankesuunnitelmat maakaasun alhaisen hinnan vuoksi.

Ilmastokysymykset ovat agendalla käytännössä kaikkialla, mutta varsin alhaalla prioriteettilistoilla Eurooppaan verrattuna.

Eurooppalaiset kollegat kertoivat, kuinka talouskriisi (ja Fukushima) on saanut sijoittajat pelkäämään monessa maassa sekä uusiutuvia että ydinvoimaa – poliittinen riski tuotantotukien leikkaamisesta (esim. ”liian korkean tukitason” tai valtion rahapulan vuoksi) sekä tavoitteiden ja keinojen yhtäkkiset muutokset tekevät energia-alasta investorin kannalta petollisen pelikentän.

Kaiken kaikkiaan, mielikuvani maailmasta yhteisen energiahaasteen kimpussa mureni. Valtiot ja yhteisöt kamppailevat hyvin erilaisten haasteiden parissa. Oheisessa (aluksi varsin sekavalta näyttävässä) kuvassa löytyy energia-alan asiantuntijoiden näkemys siitä miten maailma tällä hetkellä makaa – epävarmuus näyttää olevan päivän sana, myös energia-alalla.

Turvallisuutta käsitellään usein hyvin teknisesti riskien kautta. Epätoivotun tapahtuman riskiä voidaankin pienentää joko pienentämällä sen esiintymisen todennäköisyyttä tai seurausten vakavuutta. Todennäköisyyksien arvioiminen on kuitenkin hankalaa, ja ihmisillä on taipumus yliarvioida harvinaisten tapahtumien todennäköisyydet, esimerkiksi todennäköisyys kuolla lento-onnettomuudessa, ja aliarvioida arkipäiväisempien asioiden todennäköisyydet, esimerkiksi todennäköisyys kuolla auto-onnettomuudessa.

Kaikesta järkeilystä huolimatta turvallisuus on paljolti subjektiivinen kokemus siitä, kuinka paljon pelottaa. Yleisesti ottaen, ihmiset pelkäävät monia asioita siksi, että he eivät tiedä niistä tarpeeksi. Tähän auttaa asioihin perehtyminen ja saatua tietoa voidaan ehkä käyttää myös riskien minimoimiseen. Posivakin on tutkinut ja kehittänyt loppusijoitusratkaisuaan jo vuosia yhteistyössä kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa varmistaakseen loppusijoituksen turvallisuuden satojen tuhansien vuosien ajaksi. Posivan tutkimus- ja kehitystyö jatkuu edelleen, ja Posiva tulee esittämään selosteen suunnitellun loppusijoituslaitoksen turvallisuudesta vuoden 2012 lopussa jätettävässä rakentamislupahakemuksessa.

Turvallisuusselostetta odotellessa voisi kysyä, että pelottaako Posivan turvallisuusinsinööriä? Itse vastaisin, että ei pelota. Syitä on monia: esimerkiksi tieteellisen tiedon tuoma luottamus, loppusijoitusratkaisun yksinkertaiset ja toisiaan varmistavat osaratkaisut, hyväksi havaittu tai huolella tutkittu korkealaatuinen tekniikka sekä kehittyneet laadunhallintaohjelmat. Turvallisuuden tunnetta lisää myös se, että Säteilyturvakeskus Suomen säteily- ja ydinturvallisuutta valvovana viranomaisena tulee antamaan oman, Posivasta riippumattoman, arvionsa loppusijoitusratkaisun turvallisuudesta.

Eräs tärkeimmistä syistä asenteeseeni on kuitenkin Posivan pyrkimys kohti yhä korkeampaan turvallisuuskulttuurin tasoa. Turvallisuuskulttuuri tarkoittaa yksinkertaisimmillaan turvallisuuden huomioon ottavaa työskentelytapaa, ja jopa ajattelutapaa, kaikissa tilanteissa. Korkea turvallisuuskulttuuri tarkoittaa yhtiön kaikkien toimintojen jatkuvaa turvallisuushakuista arviointia, pikaista puuttumista turvallisuuspuutteisiin ja niiden korjaamista asianmukaisella tavalla. Tämä turvallisuuskulttuuri onkin yksi asia, jota jokainen meistä voisi harrastaa enemmän myös kotiympyröissään. Toivottavasti se näkyisi mm. parempana malttina liikenteessä ja muistuttaisi pyöräilykypärien, valojen ja heijastimien käytöstä, onhan liikenne, varsinkin näin pimeään vuodenaikaan, valtava riski.