Minusta meillä on väärä lähtökohta, kun emme mitenkään kyseenalaista oikeuttamme kuluttaa juuri niin paljon kuin tahdomme, vaikka jokainen järjissään oleva ihminen ymmärtää että nykyinen kulutustasomme on täysin kestämätön.
Ratkaisua ongelmaan ei tule koskaan löytymään tuotannosta, vaan kulutuksesta.

Ilmastonmuutos on yksi merkittävimmistä ongelmista, mutta se ei ole suinkaan ainoa. Ne syyt, jotka olivat ydinvoimaa vastaan ennen ilmastoon liittyvien ongelmien ymmärtämistä, ovat edelleenkin relevantteja.
Ydinvoiman suorat kasvihuonekaasupäästöt ovat pienet, mutta kuten itsekin totesit, se ei sovellu ainoaksi tuotantotavaksi, vaan vaatii rinnalleen säätövoimaa. Siksi ydinvoiman rakentaminen ei ole meilläkään päästöjä vähentänyt, vaan päästöt ovat lisääntyneet rinta rinnan ydinvoiman kanssa.

Energiamuodoista hyväksyttävimmät ovat minusta uusiutuvat energiat – tuuli-, aurinko-, aalto- bio- jnpp.
Niissäkin on omat ongelmansa, eikä niitä voi määrättömästi käyttää vaarantamatta biodiversiteettiä.

Ainoa hyväksyttävä ratkaisu minusta kuitenkin on, että rajoitamme tuotantomuodot uusiutuviin energialähteisiin, rajoitamme niiden käytön ekologisesti kestävälle tasolle ja sopeutamme kulutuksen näin muodostuneeseen tuotannon tasoon.

Energiankulutuksen taso ei ole mitenkään kaikesta muusta irrallaan oleva asia, vaan tiukasti sidoksissa kaikkeen muuhun luonnonvarojen kulutukseen. Ydinvoimaa ei käytetä biodiversiteetin suojeluun luonnonsuojelualueilla, vaan sitä käytetään näitä säästyneitä sirpaleita sirpaleita ympäröivän metsän hiertämisen kuiduksi.

Ydinvoima on kuin pissisi pakkasella housuun.
CCS tekniikka on kuin pissisi pakkasella ohueen muovipussiin ja pistäisi sen sitten taskuun puukkojen ja puntareiden sekaan.

Muiden ekologisten kriteerien osalta ydinvoima, bioenergia ja esimerkiksi kivihiili hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS) kanssa ovat keskenään kovin erilaisia ja ainakin minun on vaikea arvottaa niitä ratkaisevasti eri järjestykseen.

Sekä CCS:ään että ydinvoimaan liittyy pitkäaikainen jätteen varastointi, joka on ymmärtääkseni ratkaistavissa. Polttoaineen tuotantopuolella molemmat ovat rajallisia, mutta todella pitkän ajan (kivihiili useita satoja, uraani jopa kymmeniä tuhansia vuosia) saatavilla olevia vaihtoehtoja. Kaivostoimintaan liittyy molemmissa ekologisia kysymyksiä.

Vastaavasti bioenergian massivisessa hyödyntämisessä on omat ekologiset kysymyksensä, jotka ovat kovin erilaisia liittyen mm. elinympäristöön, luonnon monimuotoisuuteen ja niukkojen resurssien kestävään käyttöön.

Mihin järjestykseen sinä nämä laitat?

“On tärkeää, että kaikki vaihtoehdot ovat esillä ja pyritään kustannustehokkaaseen ratkaisuun.”

… on minusta väärä priorisointi.

On tärkeää, että ratkaisu on ekologisesti kestävä ja tulevat sukupolvet huomioiden oikeudenmukainen.
Kustannustehokkuus on sekundaarinen asia, jota on syytä pohtia vasta kun tärkeimmän ehdon kanssa ristiriitaiset tuotantomuodot on karsittu pois.

Ensinnäkin lämmityksen tarpeesta. Energiateollisuuden visiossa vuodelle 2050 (http://www.energia.fi/fi/julkaisut/visiot2050) on arvioitu, että rakennuskannan lämmitystarve vähenee noin 30 %. Näin käy, vaikka rakennuksia on paljon enemmän tuolloin kuin nykyään. Syynä sekä rakentamisen energiatehokkuus, korjausrakentaminen että ilmaston lämpeneminen, jonka vaikutus arvioitiin 16 %:ksi.

Rakennuksia pitää kuitenkin edelleen lämmittää ja lämmin käyttövesi tarvitsee lämmityksen myös. Oleellinen kysymys on, että pysytään energiatehokkaassa kaukolämmössä. Nimittäin yhteiskunta kuluttaa yhä enemmän sähköä suhteessa muuhun energiankäyttöön. Sähkön osuus nousee nykyisestä alle 30 %:sta lähelle puolta, kun sähkön osuus kasvaa teolisuudessa, palveluissa, liikenteessä ja lämmityksessäkin.

Jos emme hyödynnä lämmitystarvetta sähkön tuotantoon käyttämällä samassa mitassa yhteistuotantoa kuin nyt, joudutaan sähköä tekemään erillisessä tuotannossa vielä enemmän.

Se, millä kaukolämpöenergia tuotetaan, on myös mielenkiintoista. Pekka Vile toi blogikirjoituksessaan esille ydinvoiman yhtenä mahdollisuutena. Toinen kasvihuoneneutraali vaihtoehto on bioenergia ja kolmas on hyödyntää hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia. Silloin polttoaine voi olla fossiili, turve, tai biopolttoaine.

On tärkeää, että kaikki vahtoehdot ovat esillä ja pyritään kustannustehokkaaseen ratkaisuun.

Toinen kommenttini koskee ydinvoiman säädettävyyttä. Ydinvoimalaitos voidaan teknisesti toteuttaa niin, että sillä voidaan säätää. Se ei ole ainakaan tällä hetkellä kannattavaa. Koska ydinvoiman kustannuksista ylivoimaisesti suurin osa on pääomakustannuksia ja polttoaineen osuus pieni, on käytännössä järkevä tuottaa alhaisillakin sähkön hinnoilla. Eli aina, kun tukkusähkön hinta on korkeampi kuin ydinvoimalan muuttuvat kustannukset – ja näin on käytännössä koko ajan.

Ydinvoimaan ei kannata varata säätömahdollisuutta. Kustannukset olisivat isommat kuin tuotot.

Sama pätee tuulivoimaan. Kannattaa tuottaa aina kun pystyy. Periaatteessa tuulivoimaakin voidaan rakentaa siten, että se voi säätää, mutta käytännössä ei kannata ajaa “jarru päällä” mahdollisen ylössäädön hintaodotuksen varassa.

Tosiasia on, että sähköntuotanto ei voi perustua ainoastaan ydinvoimaan ja tuulivoimaan. Säätävää kapasiteettia tarvitaan. Vesivoima ja lauhdesähkö ovat siihen parhaat keinot. Vesivoima on uusiutuva, kotimainen ja päästötön ja lisäksi taloudellisesti kannattavaa. Myös kysynnän jousto on hyvä keino säätää.

Mitä isommat ja toimivammat sähkömarkkinat, sen vähemmän olemme omasta säätökykymme varassa. Tuonnilla ja viennillä voidaan hyvin tehokkaasti myös säätää.

Se on todellakin ongelmallista nostaa, koska silloin dioksiinit, furaanit ym. myrkyt lähtevät helposti ruopattaessa liikkeelle.

Ja jos se saataisikin siististi ylös, estää lietteen korkea elohopeapitoisuus sen polttamisen.

Metsäteollisuus on nimittäin aikanaan ollut yhtä lyhytnäköistä, kuin nyt on ydinvoimateollisuus.

Ligniinillä on vuosikymmenet tuotettu Suomen energiasta n. 10%.
Se että Joukolle asia on uusi, ei yllätä, mutta olisihan asiaa voinut netistä vähän enemmänkin katsella.

Ruoppaamalla se energiakäyttöön saadaan Kotkalle perusvoimaa kymmeniksi vuosiksi. Säätövoimaksi siitä ei ole koska savukaasujen suodatus/pesu vaatii jatkuvan tasaisen prosessin ylläpitoa.

Lietteen myrkyt ovat olleet esteenä joen voimalakäytölle. Niiden pelätään lähtevän liikkeelle eikä ole ollut paikkaa mihin ne olisi voitu läjätä. Nyt siis asia on ratkaistavissa ja kun joki on puhdistunut se voidaan valjastaa tuulimyllyjen varakapasiteetiksi.

Pitää paikkansa siinä tapauksessa, että ydinvoimaa on LIIAN VÄHÄN kuten Suomessa on parhaillaan tilanne.

Sitten KUN ydinvoimaa rakennetaan Suomeen runsaasti lisää, niin sitä käytetään perusvoiman lisäksi myös säätövoimana ja silti sähkön tuotantokustannus on aivan järkevä (varsinkin verrattuna tuulivoimaan tai biovoimaan).

Tyypillisen fossiilipadan vesitilavuus lienee noin puolet sen tuntituotosta. ”

Jouko kertoi asiaa joka alkoi pikkusen pelottamaan.

Mikäli kiehutusreaktorin vesimassa on PIENEMPI kuin fossiilivoimalassa ja siinäkin vain puolen tunnin kapasiteetti niin possahtaako kiehutusvesireaktori reilusti alle puolessa tunnissa jos pumput pysähtyvät tai putket ovat tukossa?

Ydinvoima on kuin tuulivoimala: kumpikin tarvitsee jonkin muun energiamuodon säätövoimakseen.