Monipuolisemman tiedon toivossa

Tänä vuonna Suomen hallitus on tehnyt kolme tärkeää energiapäätöstä seuraavan vuosikymmenen ajalle.

Helmikuussa tehtyä, energiatehokkuutta ja -säästöä koskevaa päätöstä ei juurikaan mielletä osaksi hallituksen energiapakettia ministeri Pekkarisen sinnikkäästä yrityksestä huolimatta. Uusiutuvan energian ja ydinvoiman lisäämisestä päätettiin puolestaan huhtikuussa.

Lisäydinvoimaa koskeva hallituksen ja eduskunnan päätös aiheutti luonnollisesti erilaisten kannanottojen ja keskustelun vyöryn mediassa. Päätöstä on käsitelty kiitettävän laajasti taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten sekä ympäristövaikutusten kannalta. Sen sijaan olen itsekseni hämmästellyt, miten suppeasti uusiutuvan energian lisäämiseen liittyviä ympäristövaikutuksia on arvioitu ja puitu julkisuudessa.

Uusiutuvaa energiaa on suunniteltu lisättävän 38 TWh monista eri lähteistä, mutta suurimman osuuden kantaa puuenergia noin 55 prosentin osuudella. Metsähakkeen käyttö lähes kolminkertaistuisi 5 miljoonasta kuutiometristä 13,5 miljoonaan kuutiometriin. Ennen metsiin jääneiden kantojen ja oksien lisäksi polttokattilaan menisi pienpuuta.

Muutoksen vaikutusta jo ennestään heikentyneeseen metsien monimuotoisuuteen ei ole julkisuudessa kunnolla arvioitu tai siitä keskusteltukaan muutamaa alan tutkijoiden ja ympäristöministeriön yritystä lukuun ottamatta. Suomen metsätalouteen kriittisesti suhtautuvat ympäristöjärjestöt ovat vaienneet visusti aiheesta.

Puuenergian käyttö ei ole puhdasta energiantuotantoa, mikä tuntuu unohtuneen. Puun polttamisesta syntyy aina rehevöitymistä ja happamoitumista lisääviä typen oksideja sekä ihmisen terveydelle vaarallisia pienhiukkasia. Sähkön valmistus ydinvoimalla ei tuota kumpaakaan näistä.

Yli 50 MW kattilalaitosten ilmapäästöille on toki asetettu tiukahkot rajat. Mahdollisesti tänä vuonna hyväksyttävässä asetuksessa raja-arvot asetetaan myös pienten kattilalaitosten ilmapäästöille erityisten hiukkaspäästöjen vähentämiseksi. Puun polttaminen omakotitalojen ja saunojen lämmittämiseksi jää edelleen sääntelyn ulkopuolelle.

Koska ydinvoimalaitosten haittoihin yritetään julkisessa keskustelussa liittää myös leukemiavaara, en malta olla lainaamatta viimeisiä tutkimustuloksia elin- ja työympäristön riskeistä Suomessa. Aihetta on käsitelty laajasti Ympäristö ja terveys -lehden maaliskuun teemanumerossa.

Ympäristön merkittävin terveysriski ovat ulkoilman pienhiukkaset, jotka aiheuttavat Suomessa arviolta 1800 kuolemantapausta vuodessa. Erityisen haitallisia näyttävät olevan polttoperäiset pienhiukkaset, joita syntyy liikenteessä ja energiatuotannossa sekä puun pienpoltossa kotitalouksissa. Seuraavaksi suurimmat kuolemantapauksia aiheuttavat ympäristöriskit ovat passiivinen tupakointi, sisäilman radon ja UV-säteily. Kaikkien näiden riskien pienentämiseen voisimme omilla teoillamme vaikuttaa, jos vain tietoa tarjottaisiin riittävästi ja toistuvasti. Medialle olisi tässä tarjolla tärkeä tehtävä.