Mauraanivero!
Mukava syksy tulossa! Kevään vaalit leijuvat jo ilmassa ja rinnassa. Energiaverokeskustelu on hyppinyt kaukolämmön kilpailukyvystä hiilenmustaan energiapolitiikkaan ja nyt uraaniveroon. Työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on ehdottanut uraaniveron käyttöönottoa Suomessa. Suomenmaa uutisoi, että myös keskustanuoret kannattavat uraaniveroa.
Innokkailla poliitikoilla oli kannan perustelutkin mietitty tarkkaan: ”on periaatteellisesti tärkeää, että ydinvoimayhtiöt osallistuvat veron muodossa jo etukäteen ydinjätteestä syntyvien kustannusten kattamiseen […] Ydinenergiasta syntyy ylimääräistä tuottoa myös sen takia, että päästökauppa nostaa energian hintaa”.
Seuraavassa muutama asia johon niin keskustan, kuin muidenkin puolueiden poliitikkojen kannattaisi tutustua.
1) Valtion ydinjätehuoltorahasto. Sanahirviön takaa löytyy vuonna 1988 perustettu rahasto, jonka tarkoitus on kerätä ydinvoimayhtiöiltä käytetyn polttoaineen loppusijoitukseen vaadittavat varat. Periaatteena on, että rahastossa on aina riittävästi varoja siihen mennessä syntyneiden jätteiden hoitamiseen. Yhtiöt voivat myös ottaa lainaa rahastosta riittäviä vakuuksia vastaan. Yhtiöiltä kerättävää summaa arvioidaan noin viiden vuoden välein, ja varoilla katetaan myös viranomaisvalvonnan osuus jätehuollossa.
Suoranaisia ulkoisia kustannuksia uraanista ei yhteiskunnalle siten tule, mikä nakertaa verottamisen logiikkaa. Ellei sitten kyseessä ole fiskaalinen vero – ”valtio tarvitsee rahaa vero”. Jos kyse on tästä, se tulisi sanoa suoraan.
2) Päästökaupan tarkoitus on lisätä päästöttömän tuotannon houkuttelevuutta – niin ydinvoiman kuin uusiutuvienkin. Ilman päästökauppaa uusia ydinvoimaloita Suomeen tuskin rakennettaisiin. Toisin kuin kuvitellaan, ydinvoimalat eivät ole mitään kultakaivoksia. Uusien laitosten rakentaminen on yhä kalliimpaa, ja mielivaltaisten verojen lätkiminen aiheuttaa investoijille huomattavan riskin, joka voi johtaa jopa rakentamispäätöksen pyörtämiseen.
3) Valtio tarvitsee luonnollisesti varoja ja verotus on tietty erittäin tehokas ohjauskeino. Kuitenkin se voi olla myös tyylikäs tapa nolata koko hallitus, kuten energiaverotuksen valmistelun kanssa on voitu havaita. Lisäksi EU:n lainsäädäntö kieltää sähköntuotannon polttoaineiden verottamisen koska se heikentäisi sähkömarkkinoiden toimivuutta.
Joku voisi olla jopa sitä mieltä, että kevään vaalit ne siellä jo nostavat päätään!
“Periaatteena on, että rahastossa on aina riittävästi varoja siihen mennessä syntyneiden jätteiden hoitamiseen.”
Voitko Lauri kertoa tyhjentävästi paljonko jätehuolto maksaa? Kuka arvion tekee? Millä perusteilla?
Ennen kaikkea: Mitä tapahtuu jos jätehaudan sulkemisen jälkeen huomataankin että …tana, tätä ei huomattu, homma uusiksi! Arvaa kuka maksaa?
“Yhtiöt voivat myös ottaa lainaa rahastosta riittäviä vakuuksia vastaan.”
Mihin tarkoitukseen veikkaat yhtiöiden lainaavan? Mitkä ovat ns. riittävät vakuudet ja kuka ne arvioi?
“Uusien laitosten rakentaminen on yhä kalliimpaa, ja mielivaltaisten verojen lätkiminen aiheuttaa investoijille huomattavan riskin, joka voi johtaa jopa rakentamispäätöksen pyörtämiseen.”
Uraanivero kohdistunee jo kuoletettuhin investoinehin, jolloin sillä ei ole merkitystä niin kauan kuin ajojärjestys ei muutu.
Kiitos kuitenkin ideasta että uusien voimaloiden “mielivaltaisilla” veroilla saataisiin niiden rakentaminen stopattua. Laitetaan korvan taakse.
Kuka uskoo oikeasti, että valtiolle maksettava uraanivero käytettäisiin ydinjätteestä syntyvien kustannusten kattamiseen. Huvittava ajatus.
Jos veroa aletaan kerätä, se pitäisi kohdistaa uusiutuvien energiantuotantomuotojen kehittämisen tukemiseen. Ei missään tapauksessa tehottomien tuotantomuotojen, siis tehottoman tuotannon tukemiseen. Jos päästöjen vähentäminen on oikeasti tavoitteena, näitä verorahoja ei saa kaataa ainakaan kaikkia julkisen sektorin molokin kitaan.
Kuten sanoin jätehuollon kustannuksia arvioidaan säännöllisesti. Tämän arvion tekevät viranomaiset. Aiheesta voisi pyytää vieraskirjoituksen.
”Mitä tapahtuu jos jätehaudan sulkemisen jälkeen huomataankin että …tana, tätä ei huomattu, homma uusiksi! Arvaa kuka maksaa?”
Hyvä kysymys. Esittämäsi skenaarion mahdollisuus luonnollisesti minimoidaan sillä, että esiselvitykset ja tutkimukset ennen varsinaista loppusijoittamista tehdään huolella ja perusteellisesti. Jos kuitenkin huomataan, että joku juttu unohtui, valtiolla on keinonsa vastuussa olevien yhtiöiden joko suoraan tai epäsuoraan laskuttamiseen, niin kuin pitäisikin. Lähtökohtana pitääkin olla, että yhtiöt hoitavat jätöksensä, tämän myöntää jokainen.
Lainaa otetaan mm. uusia laitoksia varten. Toisaalta esim. Fennovoimalla ei liene tällaista mahdollisuutta. Riittävistä vakuuksista täytyy kysyä ydinjätehuoltorahaston hoitajilta (osa samaa vieraskirjoitusta… sitä odotellessa).
Uraaniveroa ei voi teknisesti kohdistaa ”jo kuoletettuihin” investointeihin. Kun windfall-veron reunaehtoja ja laillisuutta pohdittiin, törmättiin jatkuvasti tähän tekniseen ”yksityiskohtaan” – vero kohdistuu joko kaikkiin laitoksiin tai ei yhteenkään.
Olen samaa mieltä siitä, että uusiutuvia pitää tukea reilustikin näin alkuvaiheessa jotta päästään vauhtiin. Päästöttömän tuotannon verottaminen päästöjen vähentämiseksi tuntuu vain varsin absurdilta logiikalta.
- Lauri Muranen
“Kuten sanoin jätehuollon kustannuksia arvioidaan säännöllisesti. Tämän arvion tekevät viranomaiset.”
Eli voimme olla iloisia ja huoletta!
“Jos kuitenkin huomataan, että joku juttu unohtui, valtiolla on keinonsa vastuussa olevien yhtiöiden joko suoraan tai epäsuoraan laskuttamiseen, niin kuin pitäisikin.”
Mitä sanoo Lauri nykyinen laki tästä? Eikö se mene niin että kun hauta on suljettu niin vastuu siirtyy valtiolle? Vai erehdynkö? Eli esittämäsi keino on jo juridisesti mahdoton. Kannattanet varmaan lakimuutosta, jos näin on?
Mutta eikös tämä homma hoituisi vakuutuksella? Yhtiöille vastuu avata hauta ja tehdä homma uusiksi, vaikkapa ensimmäisen 500 vuoden ajan. Tämän he voivat taata vakuuttamalla asia rajoittamattomalla vastuulla ja hajauttamalla vakuutus riittävän moneen yhtiöön.
Tosin vakuutusyhtiöiden halusta vakuuttaa muita ydinjuttuja on vähän heikonpuoleisia kokemuksia. Johtuu mistä?
Tuo käytetyn polttoaineen hautaaminen näyttää olevan niin iso ongelma, että muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin rakentaa riittävästi nopeita reaktoreita ja hävittää kaikki aktinidit. Vai mitä sanoo Jari?
Samalla pystymme tuottamaan kaiken ihmiskunnan tarvitseman energian nykyisten voimaloiden jätteestä, aseplutomiumista ja köydytetystä uraanista. Yhteensä näitä on niin paljon, että kaikki ihmiskunnan energia voidaan tällä tavalla tuottaa tuhannen vuoden ajan. Nykyiset uraanikaivokset voidaan sulkea, ja avata uudelleen vasta silloin tuhannen vuoden päästä, ellei mitää fiksumpaa ole siihen mennessä keksitty.
Nopea spektri ei ole välttämätön raskaiden aktinoidien tuhoamiseen, ja vihreät varmasti vastustavat ankarasti kaikkea missä syntyy plutoniumia.
Raskaat isotoopit voidaan myös tuhota nestesuolareaktoreissa hitaammalla spektrillä, ja polttoaineen prosessointi olisi huomattavasti helpompaa. Itse olen hyvin kiinnostunut toriumin käyttämisestä polttoaineena. Th-232:n voi suhteellisen helposti hyötää U-233:ksi (helposti fissioituva) nestemäisessä muodossa, ja suolaasta voidaan kemiallisesti poistaa reaktiotuotteet paikan päällä.
Jos uraanista verotuloja ikinä riistetään, ne pitäisi ehdottomasti käyttää uusien tekniikoiden käyttöönottoon.
Olen yrittänyt ottaa selkoa nopean ja sulasuolareaktorin paremmuudesta, siinä onnistumatta. En usko, että niitä voidaan kovin helposti asettaa paremmuusjärjestykseen, molemmissa on puolensa.
Sulasuolareaktori on, jos mahdollista, ehkä vielä idioottivarmempi kuin IFR-tyyppinen nopea reaktori, mutta sen hyötöaste on alhainen, hädin tuskin yli yhden. Jos reaktoreita pitäisi rakentaa riittävä määrä (5000-10000), matala hyötöaste on rajoittava tekijä.
Jos kivihiilestä ja maakaasusta tosissaan halutaan päästä eroon, nämä pitäisi ehkä rakentaa molemmat, yksi kumpaakin. Se voitaisiin tehdä heti, koska niitä on tehty ennenkin. Saatetaan molemmat teknisesti valmiiksi polttoaineen käsittely mukaan lukien, kaupalliselle tasolle. Sitten nähdään, kumpaan kannattaa panostaa.
“…mutta sen hyötöaste on alhainen, hädin tuskin yli yhden”
Tuo on kyllä täysin totta, ja siihen onkin ehdotettu ratkaisuksi pientä määrää hyötämiseen optimoituja nopeita reaktoreja, joiden toimintaa kontrolloidaan tarkasti. Tämä ei varmasti ole joko/tai kysymys ainakaan lyhyellä aikavälillä.
Suolareaktoreista on myös nopea variantti, joka käyttää kloorisuolaa, fluorisuolan sijaan. Siihen liittyy joitakin haittoja termisiin suolareaktoreihin verrattuna, mutta hyötösuhde on huomattavasti parempi, ja raskaat aktinoidit on helpompi liuottaa kloorisuolaan.
USAssa kehitellään nyt innolla uudestaaan 1950-70-luvuilla kehitettyä Toriumia käyttävää sulasuolareaktoria.
Sitä kehiteltiin mm. pommikoneiden voimanlähteeksi, mutta ohjusten myötä se jäi varjoon.
800 kg Toriumia vuodessa pitää 1000 MW voimalan käynnissä, sillä Th on kokonaisuudessaan halkeamiskelpoistaa, tosin kuin hitaissa LWR reaktoreissa uraani, josta vain 0.7% on termisillä neutroneilla halkeavaa.
Jätteiksi jää käytännössä vain vähän kevyitä halkeamistuotteita, jotka stabiloituu nopeasti parissa vuosisadassa.
Transuraaneja ei juurikaan jää.
Toisaalta noille halkeamistuotteille on yllinkyllin käyttöä lääketieteessä ja teollisuudessa- ne ovat siis arvokas raaka-aine uusiokäyttöön kierrätettäväksi.
Ne pelastaa miljoonia ihmisiä vuosittain…
Ja estää paljon ympärsitökatastrofeja, kun vuotavat putket paljastuu, yms.
Kts esim.
itheo.org
http://www.world-nuclear.org/info/inf62.html
http://www.world-nuclear.org/info/inf98.html