Sähkön käyttö jatkunee vielä 2021
Viime viikkoina on puhistu suureen ääneen Työ- ja Elinkeinoministeriön (TEM) ”korjailemasta” sähkön kysyntätarpeesta vuonna 2020. Arviota nostettiin kommentaattorien mukaan metsäteollisuuden ankaran lobbaamisen johdosta. Ja tämä lisääntynyt kysynnän tarve vuonna 2020 oli se höyhen joka katkaisi kamelin selän. Tai tässä tapauksessa toi yhden ydinvoimalaitoksen verran lisään hallituksen esittämään energiapakettiin.
Ymmärrän tietysti, että rivit on saatava koottua kamppailun alkaessa. Muutaman napakan sloganin taakse onkin epäilemättä helppo ryhmittyä. Mutta tämä on minusta jo aika paksua!
Jos olisin vanhempi, voisin sanoa, että tässä tulee ihan Kekkoslovakialan ajat mieleen, kun valtio tekee suuret päätökset tärkeistä kansallisista investoinneista.
Valtion roolin korostuessa ydinvoimakeskustelussa monelta näyttää unohtuvan, että kyseisiä investointeja ovat tekemässä yksityiset yritykset. Heidän toimintaansa motivoi ja ohjaa toisaalta lainsäädäntö (esim. turvallisuus) ja toisaalta taas liikevoitto. Mieleeni jäi TEM:in ylijohtaja Taisto Turusen kommentti eräässä seminaarissa jossa kommentoi sähkön kulutusarviokäppyröitä: ne ovat aina väärässä. Jos näyttää siltä, että kysyntä on syystä tai toisesta merkittävästi kutistumassa ei voimalaitosta välttämättä pystytetä. Jos talous lähtee puolestaan liikkeelle kuin talkkari jäiseltä peltikatolta, saatamme jäädä kiinni housut kintuissa ahdistavaan energian korkean hinnan muodostamaan hyvinvoinnin pullonkaulaan.
TEM:in päätöstä nostaa kulutusennustetta on kritisoitu perusteetta. Muutaman terawattitunnin lisätarpeella vuonna 2020 ei miljardien voimalaitosinvestoinnin perusteita muuteta. Sähköä kulunee vuoden 2020 jälkeenkin, jolloin luvanhakijat saisivat myllynsä toden teolla pyörimään.
Niin, kyllähän ydinvoimalan rakentajalla pitää olla vahva usko miljardi-investointinsa onnistumiseen. Ja valtion rooli pelastajana jos homma kusee pahemman kerran.
Kekkosen aikojen vetäminen tähän tilanteeseen menee kyllä ohi.
Valtiohan se nytkin viimekädessä päättää myöntääkö luvan vai ei. Lobbauksella on ilmeisen suuri merkitys näissä hankkeissa koskapa niin kevyesti lupa-asiat etenevät, muutamista sora-äänistä huolimatta.
Toisaalta Kekkosen aikana asiat olisivat edenneet vielä sujuvammin koska Kekkonen pystyi vaientamaan kriitiikin tehokkaasti.
Yhtiöni omisti/-taa Teollisuuden Voimaa osuuden. Olen itse jo eläkkeellä, mutta hyvin muistan oman osuuteni siitä, kuinka verrattoman tarkkaan laskin ja ylimmässä johdossa pohdittiin OL3:n kannattavuusriskejä ja kuinka ne vaikuttavat päätöksentekoon. Nyttemmin esille tulleita rakennuttajariskejä ei osattu täysin huomioida, mutta huolimatta viivästymisestä näyttää täysin selvältä, että siinä pitkässä juoksussa jonka yksikkö sähköä tuottaa, yhtiöni joka eläkkeeni maksaa, voi olla varma osallistumisen järkevyydestä. Jos muuten pitävät yhtiöni elossa..:o)
Halpa sähkö taitaa olla ainoa konsti pelastaa hyvinvointiyhteiskuntamme…
Halvalla sähköllä voisivat suomalaiset ja ulkomaiset yritykset investoida energiaa vaativaa tuotantoa tänne pohjan perukoille..
Muita kilpailuetuja meillä ei juuri ole, kilpailuhaittoja sitäkin enemmän- kuten vaikka järjettömät asuntojen hinnat..
Globaalilla palkkatasolla ei pysty Suomessa asumaan.
Nykyään keskustelu on aika löysää, koska porukka ei näytä tuntevan edes peruskäsitteitä. Monet luulevat, että voisivat saada ydinsähköä kahvinkeittimeensä, eivätkä siis erota säätövoimaa perusvoimasta. Jotkut taas ilmeisesti uskovat, että Suomesta on tasavirtayhteys Keski-Eurooppaan, kun sinne on niin helppo myydä ylijäämäsähköä.
Kannattaisi kerrata perusasiat.
Suomi ei tarvi lisää ydinvoimaa kun turvallisempaa ja halvempaa aurinko ja tuuli voimaa on saatavissa riittävästi..
Kun ei ydinvoima sähkön hintaa laske ei edes pidä nyky tasolla kyllä ydinvoiman rakentajat ovat laskeneet että sähkön hinta tulevaisuudessa nousee hyvin pian ainakin kaksinkertaiseen hintaa jolloin voi tulla voittoakin jonakin vuonna…
Kyllä valtio joutuu kuitenkin osan ydinvoiman kuluista maksamaan pitkässä juoksussa..
Ensin pitäisi rakentajilta vaatia riittävä säästösumma jolla mahdollisen ja tosiasiassa tulevan vahinko korvaukset maksetaan nopeasti ja reilusti.
Johonkin on hukkunut kahden ydinvoimalan mallissa ihan normaali bisnestarkastelu: jos oikeasti olisi nähtävissä kannattavaa kysyntää kahdelle ydinvoimalalle, potentiaalisista voimayhtiöistä jokainen hakisi lupaa kahdelle ydinvoimalalle. Muuten kysymyksessä on kansallisten markkinoiden jakaminen jollain muulla kuin kilpailuperusteella, suomeksi kartelli.
Ulospäin nykyvaihe näyttää siltä, että yhtiöt laskevat kannattavaa kysyntää olevan yhdelle voimalalle, ja hakevat kukin lupaa yhdelle. Se yksi lupa tulisi myöntää.
Kahta ydinvoimalaa ei yksikään voimayhtiö ole saanut laskelmissaan kannattavaksi investoinniksi, vähintäänkin epäonnistumisen taloudelliset riskit kasvavat niin suuirksi, ettei mikään yhtiö niitä kestä. Miksi siis pitäisi myöntää kaksi lupaa?
Tuulivoima on kyllä järjettömin tapa tehdä sähköä, todella kallista, tehotonta ja julmetun epävarmaa, missä tahansa sitä onkaan rakennettu enemmän, niin se on osoittautunut niin taloudelliseksi, tekniseksi kuin ympäristölliseksikin katastrofiksi.
http://network.nationalpost.com/np/blogs/fpcomment/archive/2009/04/08/wind-power-is-a-complete-disaster.aspx
http://www.cepos.dk/fileadmin/user_upload/Arkiv/PDF/Wind_energy_-_the_case_of_Denmark.pdf
http://icecap.us/index.php/go/joes-blog/wind_power_the_worst_kind_of_mirage/
Pur, lupia tulisi myöntää kolme. Tämä siksi, että harkinta investoinnin kannattavuudesta tapahtuisi yhtiöiden toimesta. Tällöin selviää oikeasti, miten omat ja omistajiensa rahansa hankkeeseen kiinni laittavat yhtiöt arvioivat sen kannattavuutta.
Voi olla, että uusia ydinvoimaloita kannattaa rakentaa vain yksi. Mutta millä ihmeen konstilla ulkopuoliset arvioivat yhtiön puolesta, kannattaako sen investoida ydinvoimaan vai eikö? Yhtiöillä itsellään on parempi kyky arvioida investoinnin kannattavuutta kuin virkamiehillä, ministerillä ja eduskunnalla.
Nythän yhtiöt ovat käytännössä vain hakeneet lupaa sille, että voivat edes käynnistää tuon kannattavuusanalyysin. Periaatepäätöksen saaminen ei vielä tarkoita sitä, että kaikki luvan saaneet hankkeeseen ryhtyvät.
Jos lupia myönnetään kolme, kyse on markkinataloudesta. Jos niitä myönnetään yksi, kyse on jonkinlaisesta valtiojohtoisesta suunnitelmataloudesta, kyseisen lisävoimalan osalta monopolityyppisestä ratkaisusta.
Ydinvoimasta ja markkinataloudesta ei voi vakavissa puhua edes samana päivänä. Ydinvoima ulkoistaa väistämättä osan riskeistään ja kustannuksistaan, eikä se siis olisi markkinataloudessa mitenkään päin sallittua toimintaa.
Ydinvoima sopii vain ryöstötalouden ja kapitalismin risteytykseen, ja siihenkin vain jos molemmista järjestelmistä on peritty sen pimeimmät puolet.
Jokaiselle älyllisesti rehelliselle lienee päivänselvää, että ilman nyt esiin tullutta massiivista kepuleiden ja kokkareiden korruptointia ei Suomeen tulisi yhtään uutta ydinjätteen tuotantolaitosta.
sivustahuutelija; hyvä huuto muuten, mutta markkinataloudesta tässä ei ole kysymys. Yhtiön kannattavuustarkasteluissa voidaan nimittäin sivuuttaa täysimääräinen vahingonkorvaus vahingon sattuessa, ja siitä aiheutuva normaaliin liiketoimintaan kuuluva riskin hallinta vakuutusmaksuineen.
Ydinvoimabisnes tarkoittaa sitä, että voitot yhtiölle ja riskit veronmaksajille. Kun tilanne on tämä pitääkin valtion eli veronmaksajien rajoittaa riskin määrää myöntämällä kitsaasti lupia. Kun jokainen potentiaalinen yhtiö arvelee tarpeekseen yhtä voimalaa, tulee myöntää korkeintaan yksi lupa.
Tai sitten vapaa kilpailu kuten haluat – yhtiöiltä vakuusrahastoon ensin ydinvoimalaonnettomuuden korvausrahat ja katsotaan sitten mikä on ydinsähkön hinta. Yhtiölle, jonka varat eivät riitä vastuun kantamiseen ei toimilupia.
Jouni J Särkijärvelle:
Tasavirtayhteyttä Saksaan ei tarvita – vielä. Kun lisäydinvoimaa rakennetaan Keski-Euroopan vientiä varten, niin tuo vienti voidaan tehdä Baltian ja Ruotsin kautta.
Molemmissa tulee tosin siirtorajoitteita ja esteitä, mutta niiden poistamiseen on jo suunnitelmia, kuten Puolan ja Liettuan 1000 MW:n linkki. Ruotsihan jaetaan EU:n komission käskytyksestä hinta-alueisiin, jonka pitäisi vauhdittaa Ruotsin sisäisen siirtokapasiteetin kehittymistä.
Kyselin tuossa toisessa ketjussa ET:n tietämystä uuteen tasavirtayhteyteen Porkkalan tienoilta Tukholman eteläpuolelle, minkä Pekkarinen otti eduskunnassa esille. Tuli Petteri Haverilta siihen politiikon vastaus – ei myöntöä – ei kieltoa.
On myös mielenkiintoinen kysymys mitä Tukholman eteläpuoli tarkoittaa. Ruotsia jatkuu Skååneen asti. Vedettäisiinkö kaapeli snitt 4:n eteläpuolelle? No, tuskin.
Toisaalta, miksi ei yhtä tai jopa paria kaapelia todella vedettäisi aina Saksaan asti? NorNed on jo nyt osoittanut että pitkienkin siirtoyhteyksien kaapelit voivat olla kannattavia. Jos 700-800 MW yhteydellä Saksaan saadaan hinnat tasatttua lähes täysin, niin tuo yhteys on hyvinkin kannattava Suomen sähkön tuottajien kannalta, samoin kuin Venäjän tuonnin kannalta.
Lisäksi on huomioitava tuontimahdollisuus huipputehon tarpeen aikana. Jos kapasiteettia ei synny tarpeeksi markkinaehtoisesti täydentämään kapasiteettiarvoltaan umpisurkeita 1600-1800 MW:n ydinvoimaloita, joudutaan myös jatkossa ostamaan yhteisillä varoilla tehoreserviä.
700-800 MW:n tuontimahdollisuuden arvoksi muodostuu tällöin jopa useampi kymmennen miljoonaa vuodessa, mikäli vanhojen laitosten ylläpito kapasitettireservinä ei ole mahdollista ympäristönormien vuoksi.
Ydinvoiman aiheuttama sähkön markkinahinnan voimakas lasku Suomessa on harhaa. Samoin kuin se ettei ydinvoimaa rakenneta vientiä varten.
Miks sähköhinnat aina nouse? Missä kilpailu? Jos kaikki säästä sähköä, sitten sähköyritykset nosta vaan hinnat…siis, turhaa säästä sähkö?
Pieni korjaus Jarille. Ruotsin jako hinta-alueisiin ei välttämättä johda maan sisäisiin siirtokapasiteetin lisäyksiin, päinvastoin pahoin pelkään. Olen huolestunut. Maan sisäisen siirtokapasiteetin rajojen tullessa vastaan TSO voi maan ollessa jaettuna hinta-alueisiin antaa maan jakautua alueisiin, joilla on eri hinta. Yhtenäistä aluetta oleva maa täytyy TSO:n omilla toimillaan pitää yhden hinnan alueena. Se tyypillisesti aiheuttaa TSO:lle kustannuksia. Maan ollessa useina hinta-alueina TSO päinvastoin voi saada tuottoa siirtorajoituksista.
pur: ajatuksesi siitä, että jos tarvitaan 2 ydinvoimalaa, niin jokainen hakija haluaisi rakentaa 2, on aika erikoinen. Riittäisikö rahkeet ja aikataulut, joita voimalan rakentamiseen tarvitaan. Eihän muussakaan tuotannossa esimerkiksi yksi yhtiö rakenna kerralla kaikkea paperi- tai terästuotantokapasiteettia, jota kuvittelee markkinalla kysynnän edellyttävän.
Sitä paitsi: TVO on jo rakentamassa sitä ensimmäistä – tai oikeammin kolmatta – ja Fennovoiman hakemuksessa oli mahdollisuutena 1 tai 2 voimalaa. Hallitus päätti sen osalta, että korkeintaan yksi.
Jari Ihonen: hoet jo mantran tavoin, että ydinsähköä rakennetaan vientiä varten. Rakennettiin sitten tuulivoimaa tai ydinvoimaa, uudella kapasiteetilla on vähentävää vaikutusta Suomen nettotuontiin. Se on itetenkin fakta.
Energia-alan näkemys on, että uusia voimaloita tarvitaan poistamaan tuontiriippuvuutta, kattamaan kasvavaa kysyntää ja korvaamaan poistuvaa tuotantoa. Sinun näkemyksesi on, että kysyntä ei tästä kasva ja että uudet voimalat johtavat sähkön pysyvään vientiin. Suomesta tulisi iso sähkön viejä.
Business-mallina on kaukaa haettu rakentaa voimaloita Suomeen Keski-Euroopan kysyntää silmällä pitäen. Siinä tässäkin viestiketjussa osutaan varmaan kohdalleen, että yritykset ajattelevat sähkön tukkuhinnan olevan enemmän nousu- kuin laskusuunnassa, kun ydinvoimaan haluavat investoida.
Investoinnit tehdään vuosikymmeniksi ja yritykset joutuvat väkisin ottamaan näkemystä markkinoista. Itse uskon siihen, että yritys on paras taho arvioimaan tulevaa markkinaa, ainakin parempi kuin valtiollinen suunnittelukoneisto. Ja niillä, jotka nyt investoinvat, on näkemystä siitä, että sähköllä on jatkossa kysyntää nimenomaan Suomessa.
” Sinun näkemyksesi on, että kysyntä ei tästä kasva ja että uudet voimalat johtavat sähkön pysyvään vientiin. Suomesta tulisi iso sähkön viejä.”
Niin siis Suomesta tuleekin, vaikka siis kysyntä kasvaisi tuohon hallituksen nostettuun 98 TWh:iin. Tätä on syytä pitää esillä että Eduskunta tietää mistä päättää. Tehdäänkö Suomesta ydinvoimareservaatti vai ei.
Pohjoismaista Manner-Eurooppaan on siirtokapasiteetti yli tuplaantumassa jo ennen vuotta 2020. Tämä nostaa hinnat, parantaa suomalaisen CHP- ja lauhdetuotannon kilpailukykyä ja vaikuttaa sähkön kulutuksen kasvua hillitsevästi.
Fingridin teettämässä selvityksessä, missä tarkasteltiin vuotta 2015 ja Suomen siirtoa etelä-pohjoisssunnassa on Suomi aika tasan omavarainen normaalivesivuonna kun kulutus on 92 TWh, OL3:n valmistumisen jälkeen.
Suomen sähkön ja lämmön yhteistuotannon määrä kasvaa hieman jatkossa, koska samoja polttoaineita käytetään Keski-Euroopassa erillistuotantoon.
Keski-Euroopan kanssa yhtenäistyvä sähkön hinta kannustaa käyttämään yhä pienemmät lämpökuormat ja nostamaan isoja lämpökuormia hyödyntävien laitosten rakennusastetta.
Lauhdetuotantoa ei myöskään voi sulkea täysin. Ne meistä jotka ymmärtävät tilastollista todennäköisyyslaskentaa tietävät että yhdellä 1600 MW:n yksiköllä ei voi korvata kahdeksaa 200 MW:n yksikköä.
Virallinen hallituksen totuus on toki että ydinvoima ei mene vientiin. Energia-alan lobbarit voi selittää siihen päälle haluamaansa diipadaapaa. Tänään oli palkkapäivä.