Toteutumatta jääneen maailmanlopun jälkeen kestävän kehityksen haasteet ovat palanneet arkipäivän agendalle. Keskustelu ilmastonmuutoksesta jatkuu ja uhka tiedostetaan. Tietokoneiden tai perinteisten informaatiovälineiden varassa elävä kansalainen ei yksinkertaisesti voi välttyä julkisuudessa käytävältä keskustelulta, jossa toistuvasti kannetaan huolta globaalin lämpenemisen katastrofaalisista seurauksista. Lue lisää »

Joitakin viikkoja sitten suomalaista mediaa pöllytti venäläisten suunnitelma loppusijoittaa Sosnovyi Borin matala- ja keskiaktiivista ydinjätettä savimaahan 60–70 metrin syvyyteen Suomenlahden rannalle. Uutisen vastaanotto oli kahtalainen: useat ympäristöjärjestöt ilmaisivat huolestuneisuutensa ja toisaalta Säteilyturvakeskus suhtautui uutiseen myönteisesti. Lisämaustetta keskusteluun toi tieto siitä, että jätteen joukossa on myös vähäisiä määriä plutoniumia. Lue lisää »

Törmäsin hiljattain uutiseen amerikkalaisen arvostetun teknillisen opinahjon (Massachusetts Institute of Technology, MIT) tekemästä tutkimuksesta, joka koski käytetyn ydinpolttoaineen pitkän aikavälin huoltoa. Tutkimuksessa MIT hylkää suoran loppusijoituksen ja esittää käytetyn ydinpolttoaineen 100 vuoden varastointia, minkä aikana esimerkiksi luonnonuraanin vähentyminen voisi tehdä polttoaineen jälleenkäsittelystä merkittävän tuotantomuodon polttoainekierrossa.

Pitkäaikainen varastointi nähdään strategisena valintana, jonka oletuksena on käytetyn ydinpolttoaineen tuleva arvonnousu energiaresurssina. Jälleenkäsittelyssä polttoaineesta voidaan erottaa hajoamiskelpoinen uraani ja plutonium ja hyödyntää ne sekaoksidipolttoaineessa, jota myös Fukushiman kolmosreaktorissa käytettiin. Lue lisää »

Helmikuun blogissani pohdin käytetyn ydinpolttoaineen lämmöntuottoa loppusijoituksen näkökulmasta. Fukushiman tapahtumat ovat sysänneet ajatukseni toistamiseen polttoaineen jälkilämpöön ja jäähdytykseen varastoinnin alkuvuosina. On nimittäin niin, että polttoainevaihdokin yhteydessä reaktorista varastointialtaaseen siirrettävät polttoaineniput ovat lämmöntuoton osalta aivan “eri tavaraa” kuin käytetyn ydinpolttoaineen varastossa (kpa-varasto) pitempään jäähtyvät niput. Lue lisää »

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitushankkeet ovat takkuilleet maailmalla vuosikaudet milloin mistäkin syystä. Varsin usein olen kuullut sanottavan, että ydinjätteen loppusijoitus ei ole nykyihmiselle tekninen, vaan poliittis-sosiaalinen päätöksenteon ongelma.

Tekniikka tunnetaan, mutta miten saada poliittinen järjestelmä sitoutumaan loppusijoitukseen ja ennen kaikkea miten ja mistä löytää paikkakunta, joka on valmis hyväksymään loppusijoituksen alueellaan?

Suomen ulkopuolelta lähin esimerkki löytyy Ruotsista, jossa sielläkin paikanvalintaa ja loppusijoituslaitoksen luvitusta on lykätty vuosien varrella useaan kertaan. Lue lisää »

Sauna on suomalaiselle parhaimmillaan rentoutumisen ja rauhan oleskelutila. Itselleni siitä on muodostunut vuosien mittaan pakopaikka arjen rasituksilta, hälyltä ja mieltä kutistavilta rutiineilta. Löylyhuone eristää viestintävälineiden tietotulvalta ja antaa ajatukselle tilaa.

Kokonaan en ole kuitenkaan saunomisen yhteydessä katkaissut yhteyttä ulkoiseen informaatioon. Tavakseni on nimittäin muodostunut ottaa löylyhuoneeseen viihdyttävää luettavaa, ja matkailualan lehdet sopivat tähän tarkoitukseen mainiosti.  Saunan lämmössä, keskellä talven hyytäviä pakkasia on helppo päästä palmumaisemiin suuntautuvan loman suunnittelussa sopivaan mielentilaan ja tunnelmaan. Lue lisää »

Jo perinteeksi muodostunut keski-eurooppalainen “kansannäytelmä” koettiin marraskuun alussa Saksassa. Ranskasta lähtenyttä ydinjätejunaa vastaanotti Saksan puolella kymmeniä tuhansia ydinjätehurmoksen voimaannuttamia kansalaisaktivisteja. Hurmoksen hillintää harjoittivat puolestaan valmiuteen kutsutut parikymmentätuhatta poliisia. Tulevaisuudessa vastaavanlaista näytelmää ei Saksassa tulla enää näkemään.

Joitakin vuosia sitten Saksassa päätettiin luopua käytetyn ydinpolttoaineen jälleenkäsittelystä. Metallisia polttoainenippuja on lähetetty 2000 -luvulle saakka Ranskan La Haguen laitokselle jälleenkäsiteltäväksi ja joitakin eriä mm. Britannian Sellafieldiin. Sekaoksidipolttoaineessa hyödynnettävän plutoniumin lisäksi Saksa on vastaanottanut lasitetun jälleenkäsittelyjätteen, joka on kuljetettu Gorlebenin keskitettyyn välivarastoon odottamaan loppusijoitusta. Viimeisen ydinjätekuljetuksen on määrä tapahtua Ranskasta ensi vuonna. Sen jälkeen on pienempiä määriä jälleenkäsittelyjätettä tulossa Saksaan vuosikymmenen puolivälissä Sellafieldin laitokselta Britanniasta. Lue lisää »

Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta on valmisteltu USA:ssa yli kolme vuosikymmentä. Vuonna 1997 liittovaltio teki linjauksen, jonka mukaan käytetty ydinpolttoaine on jätettä. Samalla hylättiin ydinpolttoaineen jälleenkäsittely hajoamiskelpoisen uraanin ja plutoniumin hyödyntämiseksi. Linjausta seurasi laki (1982), joka velvoitti liittovaltion energiaministeriön (DoE, Department of Energy) valmistelemaan loppusijoitusta siten, että toiminta voitaisiin aloittaa vuonna 1998. Vaikka loppusijoituspaikka – Yucca Mountain Nevadan osavaltiossa – oli olemassa ja pitkään tutkittu, valmiuksia jätteen sijoittamiseen ei tuolloin ollut. Tämän seurauksena ydinvoimayhtiöt haastoivat DoE:n oikeuteen aikataulun viivästymisestä, joka aiheutti voimayhtiöille kustannuksia ydinpolttoaineen varastointiajan pidentyessä. Kymmeniä syytteitä nostettiin ja korvaukset voimayhtiöille nousivat yli 600 miljoonaan dollariin. Bushin hallinto onnistui kuitenkin vuonna 2002 vahvistamaan Yucca-vuoren USA:n korkea-aktiivisen jätteen loppusijoituspaikaksi. Kaikki näytti hyvältä ja loppusijoituksen oli määrä alkaa vuonna 2010. DoE saikin Bushin hallinnon tuella Yucca Mountainin loppusijoituspaikkaa koskevan rakentamislupahakemuksen valmiiksi ja ydinturvallisuusviranomaisen (NRC) arvioitavaksi kesällä 2008. Odotukset hankkeen suhteen olivat kuitenkin romahtaneet, koska Bushin hallintokausi oli päättymässä ja Nevadan osavaltio asettunut tiukasti loppusijoitusta vastaan. Lue lisää »

Meksikonlahden öljynporauksessa viime huhtikuussa tapahtunut räjähdys muistuttaa pitkään energiantuotantoon liittyvistä riskeistä. Julkisuudessa katastrofin käsittely on liittynyt lähes yksinomaan öljyvuodosta aiheutuneeseen ympäristövahinkoon eikä niinkään porauslautalla tapahtuneen räjähdyksen aiheuttamiin ihmisuhreihin. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan onnettomuuden seurauksena menehtyi välittömästi kymmenen ihmistä.

Öljyntuotanto on hiilen ja maakaasun ohella keskeisin ihmisuhrien aiheuttaja energiantuotannossa maailmalla. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD julkisti syyskuussa tutkimusraportin, jossa tarkastellaan eri energiantuotantomuotojen riskejä raaka-aineen hankintaketjusta tuotantovaiheeseen. Tutkimusraportin tarkastelu rajautuu vuosille 1969–2000, joten myös Tshernobylin ydinlaitosonnettomuus on tarkastelussa mukana. Se ei kuitenkaan nosta ydinvoiman aiheuttamaa kuolleisuusriskiä lähellekään muiden energiantuotantomuotojen riskiä. Yllättävää sen sijaan on se, että tarkastelujaksolla korkeimman kuolleisuuden on aiheuttanut vesivoima. Vuonna 1975 tapahtunut Banqiao/Shimantonin voimalaitospadon murtuminen Kiinassa aiheutti noin 30 000 ihmisen menehtymisen. Vastaavasti Tshernobylin ydinvoimalaitosonnettomuuden aiheuttamien välittömien kuolonuhrien määräksi on tilastoitu 31 henkilöä. Ydinvoima on muista energiantuotantomuodoista kuitenkin poikkeava säteilyn aiheuttamien piilevien pitkäaikaisvaikutusten takia. Niitä ei edellä mainittu vertailu ota huomioon. Lue lisää »

Käydessäni lukiota 1970-luvun lopulla äidinkielenopettajani oli tiukka, mutta huumorintajuinen, vaativa ja samalla innostava sekä kaikin puolin mainio Airi. Lukuisista Airin opastamista ainekirjoituksista on elävästi jäänyt mieleeni aihe “arkipäivän elämäntaitoa”, johon en tuolloin kuitenkaan tarttunut, koska elämäntaidon ymmärtäminen − tarvitsemisesta puhumattakaan − olisi edellyttänyt parin vuosikymmenen työuraa ja pitkää pankkilainaa. Sen sijaan luokkatoverilleni Mikolle, joka kantoi maailman tuskaa mielessään ja usein myös sitä julki toi, aihe tuli kuin tilauksesta.

Muistan, kuinka Airilla oli tapana lukea ja lopuksi myös analysoida parhaat aineet koko luokan kuullen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Airi Mikon tekstiin ihastuneena luki meille tarinan, joka pyörii ajatuksissani elämän hallinnan yksinkertaisena ohjeena edelleenkin. Lue lisää »