Vuonna 2000 nykyisen työpaikkani Fennovoiman synty oli monen mielestä käytännössä mahdottomuus. Kukaan ei ennustanut, että Suomessa ydinvoimaluvan hakijoita olisi joskus rinnakkain kolme.

Pohjoisessa Suomessa ei varmasti nähty villeissäkään visioissa kaavoitettavan maata uutta ydinvoimalaa varten.

Vuonna 2007 Suomeen kuitenkin syntyi uusi ydinvoimayhtiö. Aloittaessani työni uudessa yhtiössä saman vuoden marraskuussa edessä oli lisää arvaamattomia muutoksia: Suomessa − eikä muuallakaan länsimaissa − näkyvissä ollut talouskriisiä, taantumaa tai lamaa. Talouden loputtomalta näyttänyt nousu vaihtui äkkiarvaamatta taantumaan ja lamaan, jonka loppua ei vielä näy. Talous on elpynyt vasta tilastoissa ja työttömyys on edelleen korkealla. Ydinvoimasta päätettäessä taustalla on paitsi huutava tarve uusille investoinneille myös suomalaisten yritysten, niin vientiteollisuuden kuin kotimarkkinateollisuuden, tarve vahvistaa kilpailukykyään kaikin mahdollisin keinoin.

Ydinvoimapäätöksessä harkittavana olevaa yhteiskunnan kokonaisedun mukaista ratkaisua haetaan nyt kaikilla yhteiskunnan alueilla. Koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi on nähtävä suuria kokonaisuuksia ja katsottava rohkeasti pitkälle tulevaisuuteen muutenkin kuin ydinvoimasta päätettäessä.

Keinotekoisesti usein erillisiksi mielletyt näkökohdat, mukaan lukien insinöörien tekniikka, ekonomistien laskelmat, ympäristöasiantuntijoiden tutkimukset ja myös valtiotieteilijän ja filosofin moraaliset näkökulmat ovat kaikki arvokkaita ja ennen kaikkea liittyvät toisiinsa. Me kaikki olemme toisistamme riippuvaisia, tahdoimme niin tai emme.

Nyt puhutaan ydinvoiman renessanssista. Uutta tulemista näyttäisi tekevän myös ajattelu, jossa erillisten tieteiden ja lokeroiden sijaan maailma on kokonaisuus, jossa kaikki linkittyy kaikkeen.

Maailman voimasuhteet ovat muuttuneet. Yhteiskunnan rakenteet muuttuvat viiveellä ja vaikeitakin päätöksiä vaativat uudet ajat synnyttävät kitkaa; saavutetuista eduista kun on tunnetusti vaikea luopua.  Yhden etu on toisen haitta. Toiset menettävät, jotta toiset voisivat saada. Mitä viivan alle jää − filosofisesti ilmaistuna: suurin mahdollinen hyöty suurimmalle mahdolliselle joukolle − ratkaisee. 

Uskon ihmiseen, tahtoomme muokata tulevaisuutta ja kykyymme luoda ja rakentaa uutta. Omassa elämässäni on avautunut mahdollisuus olla mukana rakentamassa uutta ydinvoimaa ja vahvempaa Suomea. Yritysten yhteinen voimanponnistus Fennovoima ja sen sisällä tehtävä yhteistyö eri alojen asiantuntijoiden kanssa on osoittanut mahdolliseksi sen, mihin uskon koko ihmiskunnan pystyvän: luomaan ja tuottamaan maailmaan uutta energiaa konkreettisesti voimalaitoksia rakentamalla ja myös ideologisella tasolla, sen saavuttamisessa mitä yhteishengeksi kutsutaan.