Isku ytimeen -kirjan keskiössä ovat muun muassa ruotsalaisen ydinjätteitä kuljettava Sigyn-laivan kaappaus, isku huippuvaikuttajien salaperäiseen kokoukseen sekä Posivalle selkänsä kääntänyt geologi Patrik Vasama, joka nostaa erityisesti ikirouta-kysymyksen tapetille.

Kaunokirjallisuus sekoittaa lähes poikkeuksetta todellisuutta ja kuvitelmaa. Lukijan tehtäväksi jää ymmärtää, missä raja menee. Itselleni tutuimpia tämän rajapinnan hämärtäjiä ovat Dan Brownin kirjat. Myös Remeksen kirjassa sekoittuvat  muun muassa todelliset yritykset ja tapahtumapaikat fiktiivisiin hahmoihin ja teorioihin.

Kirja on osittain vahingossakin ajankohtainen: Arctic Sean kaappauksen myötä laivan kaappaus itämerellä tuntuu huomattavasti todentuntuisemmalta tapahtumalta. Toisaalta professori Matti Saarnisto on nostanut “tosimaailmassa” aiemmin esille ikiroutakysymykset. Jälkimmäinen ajankohtaistus tosin tuntuu kirjaa lukiessa jokseenkin päälle liimatulta, tahalliselta keskustelunavaukselta kirjailijaa mietityttävään aiheeseen.

Ikirouta on asia, joka otetaan loppusijoituksen suunnittelussa huomioon. Tulevaisuuden kehityskulkuja varten on laskettu muun muassa ikiroudan odotettavissa oleva tunkeutumissyvyys. Saarniston näkemykset tunkeutumissyvyydestä poikkeavat Posivan käytössä olevista laskelmista. Ero johtuu suurelta osin siitä, että Saarnisto viittaa aiemmin esiintyneen ikiroudan ulottumissyvyyteen muualla maailmassa, muun muassa Kanadassa, kun taas Posivan käyttämät laskelmat arvioivat tilannetta Suomen kannalta. Maantieteellisellä sijainnilla on suuri merkitys ikiroudan muodostumiseen.

Posiva on tällä hetkellä määrittämässä tulevaisuuden ilmastoskenaarioita yhdessä ilmatieteen laitoksen kanssa. Samassa yhteydessä arvioidaan ikiroutajaksojen luonnetta ja pituutta. Näitä skenaarioita tullaan käyttämään pohjana loppusijoituslaitoksen rakentamislupahakemuksen tueksi tehtävässä turvallisuusperustelussa. Samaan aikaan ikiroudan luonteesta ja vaikutuksista etsitään tietoa kansainvälisessä Grönlannissa toteutettavassa projektissa. Lisäksi tutkitaan, mitä tapahtuisi muun muassa bentoniittisavelle, jos ikirouta tunkeutuisi loppusijoitustiloihin.

En ole aiemmin lukenut ainuttakaan Remeksen kirjaa. En tiedä luenko tämän jälkeenkään muita. Se on kuitenkin myönnettävä, että Isku ytimeen piti tiukasti otteessaan pari päivää, eli kunnes kirja oli kahlattu läpi. Suurin mieltä kutkuttava seikka olivat kytkennät omaan työhön, mutta tokihan kirjassa oli menoa ja meininkiä jatkuvalla sykkeellä.