Olen ollut lukuisia kertoja tarkkailemassa erilaisia viestintätilanteita, joissa on erityisen tärkeää toiminnan täsmällisyys. Noissa tilanteissa olennaista on kaikkien siihen osallistuvien tarkka tieto siitä, mitä on tapahtunut ja mihin tilanne on kehittymässä. Tästä käytetään nimeä jaettu, yhteinen tilannetietoisuus. Lyhyesti kiteytettynä; useimmat tilannetietoisuuteen liittyvät ongelmat olisivat olleet vältettävissä, jos olisi kerrottu muille, mitä itse on havainnut tai mitä on tekemässä.

Miksi sitten emme sitten viesti aavistuksistamme ja aikomuksistamme? Joskus tuntuu, että ihmiset uskovat telepaattisiin kykyihin. He tuntuvat olettavan, että toiset tietävät, mitä itse ajattelevat. Toinen syy on varmaan kansanluonteemme eli mitäpä sitä suotta puhumaan ja itsestäänselvyyksiä kertomaan.

Kun sitten viestimme, on tärkeää varmistaa että vastaanottajat ymmärtävät mitä tarkoitimme. Tähän on kehitetty erilaisia muodollisia menettelyitä. Näistä tärkeimmät ovat: luoda organisaatioon odotukset selkeälle viestinnälle, käyttää tarvittaessa määrämuotoisia viestejä ja varmistaa viestin perille meno esim. kolmisuuntaisella viestinnällä. Tämä menee näin: päällikkö: Käynnistä pumppu X, työntekijä: käynnistän pumpun X, päällikkö: hyvä.

Moni ongelmatilanne liikenteessä olisi vältettävissä toimimalla kolmisuuntaisen viestinnän periaatteiden mukaisesti. Viestintä ei ole aina puhetta, autossa esim. vilkun käytöllä viestimme kaistanvaihtoaikeistamme. Tämä tuntuu unohtuvan valitettavan usein esim. moottoriteillä ajettaessa. “Autoa ajetaan kuskin penkiltä, EI apumiehen paikalta”. Kuinka usein onkaan mennyt risteys ohi, kun kuski ei tiennyt, minne piti kääntyä tai ei huomannut risteystä ja apumies ei niistä sanonut. Kuski varmaan onnistuu viemään auton oikein perille yhdeksässä tapauksessa kymmenestä eli neuvominen tuntuu turhalta ja jopa nololta.

Kirjoittaja on tyytyväinen, kun kanssamatkustajat antavat oikeaan vieviä neuvoja ja varoittavat vaaroista – vaikka olisikin jo itse havainnut samat asiat. Turvallisuuden ja toiminnan luotettavuuden kannalta ei ole olennaista, kuka huomasi tai oli oikeassa, vaan että asiat menevät oikein.

“Voisiko töissä nukkua” – kysymys herättää hyvin nopeasti moraalisen reaktion ja automaattisen vastauksen: “EI varmasti”. Työelämän kehittämisen ja päätöksenteon tulee kuitenkin perustua tosiasioihin, eikä perusteettomaan moralisointiin.

Tutkimukset osoittavat selkeästi, että lyhyet nokoset parantavat selvästi ihmisen suorituskykyä erityisesti yöaikaan tehtävässä työssä. Noin puolen tunnin nokoset yövuoron aikana vähentävät selvästi väsymyksestä aiheutuvien inhimillisten virheiden määrää. Lyhyestä nukahtamisesta ihminen on käytännössä välittömästi pirteä palaamaan työhön, eikä lyhyt uni yöllä häiritse nukkumista päivällä. Lyhyillä nokosilla voidaan selkeästi parantaa turvallisuutta.

TVO:lla toteutettiin vuonna 2009 puolen vuoden kokeilu, jossa vuorotyötä tekevä valvomohenkilöstö sai ottaa noin puolen tunnin nokoset yövuorossa, jos työtehtävät sen sallivat. Nokostauko oli hyvin valvottu, ja niistä pidettiin tarkkaa päiväkirjaa. Nokostaukojen säännöt oli tarkasti kirjattu TVO:n ohjeistoon, ja Säteilyturvakeskus oli ne hyväksynyt.

Kokeilua voi pitää menestyksenä. Toteutimme kokeilun aikana tutkimuksen yhdessä Työterveyslaitoksen kanssa. Ihmiset kokivat nokosten parantaneen vireystilaa työssä ja kotimatkoilla. Mitään ongelmia kokeiluun liittyen ei esiintynyt. Huhtikuun 2010 puolivälissä teimme käytännöstä pysyvän.

Kun blogin kirjoittaja on väsynyt auton ratissa, ajaa hän tien sivuun ja ottaa parinkymmenen minuutin torkut. Tämän jälkeen muutaman minuutin verryttely ja loppumatka sujuu turvallisesti. Suosittelen samaa muillekin; pään pitäminen auton ikkunasta ulkona ei oikeasti paranna vireyttä.

Kaikki lähtee viestinnästä. Monien virheiden takana ovat kömmähdykset tiedon perille menossa. Liian usein oletamme toisen ymmärtäneen mitä sanoimme tai jopa osanneen lukea sen toiminnastamme. Ydinvoimalaitoksella viestinnän tulee olla varmennettua ja yksikäsitteistä.

Mitä oikein olemme tekemässä? Olemme jalkauttaneet viime vuosina nk. aloituspalaverin osaksi toimintaamme. Siinä jokaisen työhön osallistuvan kanssa käydään läpi: mitä olemme tekemässä, onko meillä tarvittavat paperit (ydinvoimalaitoksessa kaikki työt tehdään vain ja ainoastaan työluvalla), mitä riskejä työhön liittyy (työ-, palo- ja säteilyturvallisuus, laitoksen toiminta jne.), miten olemme varautuneet näihin riskeihin, miten toimimme odottamattomassa tilanteessa ja mitä aiempia kokemuksia meillä on? Aloituspalaveri voi kestää muutaman minuutin työkohteella (pakkipalaveri) tai tunnin kokoushuoneessa, minkä määrää työn luonne.

Mitä opimme tästä? Työn päätyttyä pidetään aloituskokousta vastaava lopetuspalaveri. Suomessa on hyvin yleistä käydä läpi työn ongelmia ja virheitä. Nämä tulee toki käydä läpi ja varmistaa, ettei vastaavaa tapahdu uudelleen. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin käydä läpi onnistumiset ja huippusuoritukset. Näistä tulee etsiä niistä ne tekijät, jotka vievät erinomaiseen lopputulokseen.

’Yksi tekee ja toinen varmistaa’ on hyvä periaate inhimillisten virheiden vähentämisessä. Tämä voidaan toteuttaa kahdella tavalla. Työtä tehdään parina, jossa toinen suorittaa työn ja toinen varmentaa sen esim. tarkastamalla, että ollaan oikealla kohteella. Toinen henkilö voi käydä tarkistamassa työn lopputuloksen, että esimerkiksi venttiili on jäänyt työn päätyttyä oikeaan asentoon.

Kaikista varotoimista huolimatta, virheitä voi sattua. Tällöin on hyvä muistaa Ciceron lauseen jälkimmäinen osa: Errare humanum est, ignoscere divinum eli erehtyminen on inhimillistä, anteeksianto jumalallista.

Turvallisuuden korostaminen tekee ydinvoimalasta monella tavalla ainutkertaisen työpaikan ja -yhteisön. Täällä kiinnitämme erityistä huomioita toimintamme tarkkuuteen ja huolellisuuteen. Olemme kehittäneet vuosikymmenten kuluessa menettelymme sellaisiksi, että voimme varmistaa turvallisen toiminnan kaikissa tilanteissa.

Hyvä turvallisuuskulttuuri on monessa mielessä sama kuin hyvin toimiva työyhteisö ja sen piirteissä on varmasti opittavaa monille työpaikoille. Turvallisuus menee taloudellisuuden edelle ja se on kaiken toiminnan perusta.

Yrityksissä puhutaan paljon arvoista. Yrityksen tärkein arvo on se, josta se viimeisenä luopuu. Kuinka monen työpaikalla ollaan valmiita tinkimään asiakastyytyväisyydestä, koska valituksen hoitaminen maksaisi liikaa? Kuinka moni yritys on valmis säästämään raaka-aineiden laadusta, kun ”ei se asiakas kuitenkaan huomaa”? Ydinvoimaloissa turvallisuus on ykkösarvo emme tingi.

Olemme tinkimättömiä turvallisuusasioissa. Ydinvoimalaitoksessa emme salli minkäänlaisia poikkeamisia turvallisuudesta, emmekä myöskään asenteita, jotka vähättelevät turvallisuutta. Tässä esimiesten rooli kaikilla tasoilla on tärkeää; jos katsot puutteita toiminnassa läpi sormien, hyväksyt samalla ongelman.

Pyrimme olemaan oppiva organisaatio. Organisaatiossa vallitsee oikeudenmukaisuuden ilmapiiri ja pienimmistäkin ongelmista pyritään oppimaan. Edellytys tällaiselle on syyttelystä vapaa ilmapiiri, jossa virheiden sattuessa etsitään syitä ja korjaavia toimenpiteitä – ei syyllisiä. Olemme kehittäneet erilaisia tapoja kehittää toimintatapoja sekä menettelyitä näistä oppimiseen. Ongelmia käsiteltäessä “Kuka on oikeassa” ei ole oikea lähestymistapa, vaan tosiasiat ratkaisevat. Kuinka moni muu työpaikka voi aidosti sanoa olevansa tällainen?

Yrityksellämme on selkeä tulevaisuuden visio ja sen talous on kunnossa. Suomen ydinvoimalaitoksilla on selkeät suunnitelmat laitosten ylläpitämiseen ja kehittämiseen koko niiden elinkaaren ajaksi. Laitosyksiköt ovat myös toimineet hyvin luotettavasti, mikä on luonut hyvän taloudellisen pohjan niiden kehittämiselle.

Henkilöstömme on sitoutunutta ja tuntee vastuunsa ydinturvallisuudesta. Suomalainen kansanluonne on tälle erinomainen perusta. Me olemme vastuuntuntoisia, työhömme keskittyviä ja korkeasti koulutettuja.

Ja ennen kaikkea – pysymme jatkuvasti valppaina. Eilisen menestys ei takaa huomisen turvallisuutta. Herkkyys havaita pieniä muutoksia ja reagoida niihin erottaa menestyvät yritykset menehtyvistä.

Ydinvoimalassa turvallisuuskulttuurin täytyy tulla selkärangasta. Sen täytyy olla osa jokaisen jokapäiväistä toimintaa. Tsernobylin onnettomuus oli ensimmäinen, missä  syyksi tunnistettiin puutteet turvallisuuskulttuurissa. Tämän jälkeen turvallisuuskulttuuriajattelu on levinnyt turvallisuuskriittisiin organisaatioihin, joita ovat mm. ydinvoimalaitokset, ilmailu, merenkulku, kemianteollisuus, rautatiet ja terveydenhuolto. Muilla aloilla samoja asioita käsitellään usein laatujohtamisen alla.

Ydinvoima oli ensimmäisiä toimialoja, joissa alettiin kehittää turvallisuuskulttuuria ja menetelmiä sen arvioimiseksi. Pioneerityötä tällä alueella tekivät sekä teollisuus että YK:n alainen kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA. Jo vuonna 1991 IAEA julkaisi INSAG 4 – dokumentin, jossa turvallisuuskulttuuri määriteltiin seuraavasti: “Turvallisuuskulttuuri on organisaation toimintatavoista ja yksittäisten ihmisten asenteista muodostuva kokonaisuus, jonka tuloksena ydinvoimalaitoksen turvallisuuteen vaikuttavat tekijät saavat kukin tärkeytensä edellyttämän huomion ja ovat etusijalla päätöksiä tehtäessä”.  Tämä määritelmä on pohjana suomalaiselle ydinturvallisuusajattelulle.

Määritelmän keskeinen osa on ” turvallisuuteen vaikuttavat tekijät saavat kukin tärkeytensä edellyttämän huomion “. Sen mukaisesti jokaisen ydinvoima-alalla työskentelevän tulee kaikessa toiminnassaan varmistua, että asiat tulee käsiteltyä riittävän syvällisesti ja laajasti. Turvallisuuskulttuurin rakennuspalikat ovat ihmisten asenteet ja organisaation toimintatavat. Näiden molempien tulee olla kaikessa turvallisuutta varmistavia ja edistäviä.
Tuvallisuuskulttuuri tarkoittaa monissa yrityksissä työturvallisuutta. IAEA:n määritelmän lähtökohta on laitoksen turvallisuus ja sitä kautta ihmisten ja ympäristön turvaaminen. Käytännössä hyvä laitosturvallisuus varmistaa myös ihmisten turvallisuuden eli he eivät altistu tarpeettomille riskeille työssään.

Käytännön tasolla turvallisuuskulttuuria edistetään PATA-ajattelun avulla. Sen mukaisesti meidän tulee aina: Pysähtyä – Ajatella – Toimia – Arvioida, eli emme säntää suoraa päätä tekemään, vaan harkitsemme ja lopuksi katsomme menivätkö asiat oikein. PATA-ajattelu on hyvä käytänne myös kodin töihin, sitä noudattamalla moni tapaturma olisi varmasti jäänyt sattumatta.

Ydinvoimalaitoksen turvallisuuskulttuurin kypsyyttä voidaan arvioida kolmiportaisella asteikolla:
1. Organisaatiossa ylläpidetään turvallisuuskulttuuria vaalitaan, vain koska valvova viranomainen sitä vaatii
2. Organisaatiossa on ymmärretty, että hyvä turvallisuuskulttuuri kulkee käsi kädessä luotettavan tuotannon kanssa
3. Organisaatiossa ajatellaan, että “Turvallisuuskulttuuri on matka, ei päämäärä” tätä kuvaavat johtamisoppien ajatukset jatkuvasta parantamisesta ja oppivasta organisaatiosta.

Suomalaiset ydinvoimalaitokset, kuten valtaosa maailman laitoksista, sijoittuvat tasolle kaksi. TVO on asettanut tavoitteekseen tason kolme ja yksi yhtiön arvoista on jatkuva parantaminen. Saavuttaakseen tämän meidän Olkiluotolaisten on yhdessä luotava sekä parempia menettelyjä tukemaan organisaation oppimista, että kehitettävä ilmapiiriä muutosmyönteisemmäksi. Nämä ovat tuttuja haasteita muillakin työpaikoilla.

Turvallisuuskulttuurin kehittäminen on jatkuvaa toimintaa. Yhtäältä pitää olla hyvin tiukka, eikä saa sallia mitään poikkeamisia turvallisuusasioissa ja toisaalta pitää kannustaa kehittämään ja kehittymään, lisäksi tulee pitää yllä tuotantoa luotettavasti. Näiden, osin ristiriitaisten, tavoitteiden täyttäminen on jatkuvaa työtä ydinvoimaloissa ja Suomessa on onnistuttu tässä erinomaisesti. Haasteemme on pysyä jatkuvasti valppaana pienimmillekin asioille ja ongelmille. Turvallisuuskulttuurin pahin uhkakuva onkin itsetyytyväisyyteen sortuminen.

Omia turvallisuusasenteitaan voi miettiä vaikkapa liikenteessä. Turvavyötä käyttävät useimmat suomalaiset ja syy lienee oman hengen turvaaminen. Tämän mukainen toiminta on edellä kuvatulla asteikolla tason kaksi mukaista. Mutta kuinka moni meistä joutuu jarruttamaan nopeudenvalvonta-kameran kohdalla? Tällainen käyttäytyminen on selkeästi tason yksi mukaista. Hienoista määritelmistä ja teorioista huolimatta, turvallisuuskulttuuri näkyy aitona silloin, kun kukaan ei ole valvomassa.