WEO 2011 –raportin suuret linjat ovat samat kuin IEA:n aikaisemmissa vuosiraporteissa: maailman energiankulutus kasvaa vahvasti, erityisesti kasvua on nopeasti kehittyvissä talouksissa, erityisesti Kiinassa, joka vahvistaa asemaansa maailman suurimpana energiankuluttajana. Fossiiliset polttoaineet – hiili, öljy ja kaasu – pysyvät tärkeimpinä energialähteinä vuoteen 2035, kuten aikaisemminkin on arvioitu. Fossiilisten energialähteiden pysyvyys merkitsee, että maailman hiilidioksidipäästöt kasvavat.

CO2-päästöjen kasvun seurauksena maapallo alkaa IEA:n mukaan olla sulkemassa mahdollisuuksien ulkopuolelle tavoitellun enintään kahden asteen lämpötilan nousun. Edessä voi olla 3,5 asteen nousu tai pahimmassa tapauksessa kuuden asteen lämpötilan nousu. Maailma on sitomassa itsensä epävakaaseen energiatulevaisuuteen. Ilman rohkeaa politiikan suunnanmuutosta maailma joutuu epävarmaan, tehottomaan ja runsashiiliseen energiajärjestelmään.

IEA:n WEO 2011 –raportin pääskenaariossa (uuden politiikan skenaario, New Policies Scenario), joka edellyttää hallituksilta tehotoimia, maailman primäärienergian kulutus kasvaa kolmasosan vuosien 2010 ja 20135 välisenä aikana. Energiankulutuksen kasvusta 90 prosenttia tapahtuu OECD:n (teollisuusmaiden) ulkopuolisissa maissa. Kiina vahvistaa jatkossa asemaansa maailman suurimpana energiankuluttajana.

Fukushiman onnettomuus nostaa kuitenkin esiin kysymyksiä ydinvoiman tulevasta asemasta. Nyt esitetyssä IEA:n uuden politiikan skenaariossa ydinvoiman tuotanto nousee 70 prosenttia vuoteen 2035 mennessä. Ennuste on vain hivenen alhaisempi kuin vuosi sitten esitetyssä WEO 2010 ollut arvio. Silloin ydinvoiman renessanssi oli päivän sana Kaukoidän lisäksi myös länsimaissa. Eli IEA:n perusskenaarion ydinvoimaan on tehty vain pieni muutos, ydinvoiman globaalin kasvun odotetaan jatkuvan vahvana.

IEA joutuu kuitenkin toteamaan, että tilanne voi muuttua lisääntyneen epävarmuuden vuoksi. Siksi raportissa esitetään myös alhaisen ydinvoimatuotannon malli (Low Nuclear Case), jossa ydinvoiman tuotanto jäisi puoleen siitä, mitä uuden politiikan skenaariossa on esitetty. Tämä aiheuttaisi kuitenkin uusiutuvan energian kysynnän voimakasta kasvua. Ydinvoiman osuuden lasku johtaisi lisääntyvään energiantuontiin, lisäisi huolta energiansaannin varmuudesta sekä tekisi ilmastonmuutoksen hillitsemisestä entistä kalliimpaa.

Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n ydinvoimatilastot osoittavat, että juuri nyt toiminnassa on 443 reaktoria kautta maailman ja rakenteilla on 65 reaktoria. Määrät ovat samalla tasolla kuin ennen Fukushimaa, vaikka Saksa on sulkenut jo osan ydinvoimastaan ennenaikaisesti ja Japani neljä Fukushima Daiichin yksikköä. Koko ajan maailmassa kuitenkin valmistuu uusia laitoksia ja uusia rakennusprojekteja käynnistetään.

Uutiset ydinvoiman kuolemasta Fukushiman jälkeen näyttävät kovin ennenaikaisilta. Fukushiman tapahtumat korostavat, että ydinvoimassa turvallisuusvaatimukset ovat tärkeimmät asiat. Silti Fukushima ei näytä muuttavan suuria globaaleja trendejä: päästötöntä ydinvoimaa tarvitaan lisää paitsi elintason ylläpitoon ja nousuun myös entistä enemmän ilmaston muutoksen hillitsemiseen. Ethän sinäkään halua, että maapallon keskilämpötila nousisi esimerkiksi kuusi astetta. Vai haluatko?

World Energy Outlook 2011 http://www.worldenergyoutlook.org/

WEO 2011:n keskeinen grafiikka 18 kuvan lehdistöesittelynä (pdf) http://www.worldenergyoutlook.org/docs/weo2011/homepage/WEO2011_Press_Launch_London.pdf

Kansainvälisissä vertailuissa on aina käytettävä luotettavaa ja vertailukelpoista faktaa. Ydinvoimatilastojen osalta kovinta ja puolueettominta vertailukelpoista faktaa saa Wienissä päämajaansa pitävän kansainvälisen ydinenergiajärjestön (International Atomic Energy Agency, IAEA) nettisivuilta. Tarkemmin sanottuna IAEA:n Power Reactor Information System (PRIS) –tietokannasta.

IAEA julkaisee PRIS-tietokannassaan ajantasaista tietoa maailman ydinvoimalaitoksista. Tilastollisten määrätietojen lisäksi IAEA esittää ydinvoimalaitosten laadullisesta toiminnasta kolme mittaria: Energy Availability Factor, Unit Capability Factor ja Unplanned Capability Loss Factor. Suomeksi niitä voidaan kutsua kankealla insinöörikielellä energiakäytettävyydeksi, energiakäyttökertoimeksi ja energiaepäkäytettävyydeksi. IAEA kertoo ydinvoimalaitoksista sekä koko elinikäiset tiedot että viimeisten kolmen vuoden tiedot.

Siirrytään sitten IAEA:n PRIS-tietokantaan sivulle.

Ensimmäiseksi IAEA kertoo määrällisiä tietoja ydinvoimasta.

Juuri nyt toiminnassa on 442 laitosyksikköä – tai tarkemmin sanottuna reaktoria – yhteisteholtaan 374,9 GW(e). Laitosten gigawatteina ilmaistu sähköteho on meille tutumpina megawatteina 374 914. Ydinvoima kattaa noin 15 prosenttia maailman sähkönkulutuksesta. Reaktoreista on 104 Yhdysvalloissa, 58 Ranskassa, 54 Japanissa, 32 Venäjällä, 21 Etelä-Koreassa ja 20 Intiassa.

Rakenteilla on 65 reaktoria kautta maailman. Viisi laitosta on pitkäaikaisessa seisokissa. 65 reaktoria on rakenteilla, yksi niistä Eurajoen Olkiluodossa. Rakennettavien listalle laitos pääsee, kun sen pohjabetoni – First Concrete – valetaan. Eriasteisessa valmistelussa on rakennettavien laitosten lisäksi kymmenittäin reaktoreja eri puolilla maailmaa. Tätä lukemaa ei kuitenkaan saa PRIS-tietokannasta.

Ydinvoimalaitosten IAEA:n lukumäärägrafiikassa Suomi on neljällä laitoksellaan jaetulla 17. sijalla. Oikeasti Suomi on jaetulla 18.sijalla, sillä Taiwanissa on toiminnassa kuusi laitosta. Kiinan kansantasavalta pitää Taiwania omana maakuntanaan. Siksi IAEA laittaa grafiikassaan Taiwanin laitokset vain alaviitteenä ”Note: In the World Total there are also 6 reactors in operation in Taiwan, China.” Se on sitä kansanvälistä politiikkaa, jota kansainvälisen organisaation on noudatettava. Suomesta katsottuna Taiwan on itsenäinen valtio.

IAEA kertoo myös monia muita määrällisiä tietoja ydinvoimasta.

PRIS-tietokannan laadullisista mittareista on ensimmäisenä ”Lifetime Energy Availability Factor”, se kertoo prosenttilukuna maakohtaisesti ydinvoimalaitosten energiakäytettävyyden laitosten koko tuotantohistorian aikana. Mitä korkeampi prosenttiluku, sitä parempi on maan laitosten käyttökerroin.

Jo blogin otsikko viittaa, että Suomella on tässä maailman paras prosenttiluku. Meidän neljä laitostamme yltävät uusimmassa PRIS-tilastossa 91,1 prosenttiin. Kakkosena on Romania (2 laitosta) 88,9 prosenttia ja kolmantena Sveitsi 86,7 prosenttia (5 laitosta). Koko maailman keskiarvo on 77,1 prosenttia.

Toisena PRIS:n laatumittarina on ”Lifetime Unit Capability Factor”, joka kuvaa maan ydinvoimalaitosten elinikäistä energiakäyttökerrointa, kuinka suuren osa ajasta laitokset ovat olleet tuotannossa. Tässäkin suomalaislaitosten keskiarvo (91,6 %) on maailman korkein. Sveitsi on toisena (87,6 %) ja Etelä-Korea kolmantena (87,4 %, 20 laitosta). ). Koko maailman keskiarvo on 78,2 prosenttia.

Kolmantena PRIS-laatumittarina on ”Lifetime Unplanned Capability Loss Factor”, joka kuvaa energiaepäkäytettävyyttä, miten suuren osan elinajastaan ydinvoimalaitokset ovat olleet suunnittelematta pois tuotannosta. Nyt mitä pienempi luku, sitä parempi tulos.

Tässä tilastossa Etelä-Korean 20 laitosta ovat 1,2 prosentillaan lievästi parempia kuin Suomen laitosten 1,7 prosenttia. Lisäksi välissä on vielä Bulgaria 1,5 prosenttia sekä Slovakia ja Sveitsi 1,6 prosenttia. ). Koko maailman keskiarvo on 6,4 prosenttia.

Samat kolme mittaria julkaistaan myös kolmen viimeisen (2007–2009) vuoden osalta vuosittaisina tietoina ja näiden kolmen vuoden keskiarvona. Suomen laitosten Energy Availability Factor ja Unit Capability Factor ovat olleet kolmena viime vuonna maailman parhaat. Unplanned Capability Loss Factor –mittarissa Suomi on lähellä parhaimpia maita.

Näin IAEA:n tilastot antavat äänin 2-1 maailman parhaan arvosanan Suomen ydinvoimalaitoksille.

MOT

PS Miksi suomalaisydinvoimalaitokset toimivat hyvin? Samanlaisia laitoksia on muuallakin. Tähän voi laittaa hieman kansallista itsekehua: olemme tunnollisia, luotettavia, rehellisiä, osaavia. Teemme mitä lupaamme. Kansainvälisissä PISA-tutkimuksissa Suomen koulujärjestelmä on todettu maailman parhaaksi. Täytyyhän PISAn tulosten näkyä jossakin.

Varmasti näilläkin asioilla on merkitystä, mutta myös monella muulla. Esimerkiksi Suomessa harjoitetulla energiapolitiikalla, joka on sallinut ydinvoiman rakentamisen ja laajentamisen, Suomen suurella energian- ja sähköntuontiriippuvuudella, teollisuuden sähkövaltaisuudella, asiantuntevalla viranomaistoiminnalla, jne. Mutta se on sitten toisen jutun aihe. Nautiskellaan nyt Suomen hyvästä menestymisestä ydinvoimassa.

Jos nykyinen Ruotsia johtava porvariallianssi häviää syyskuun vaaleissa ja uusi punavihreä hallitus tulee valtaan, Ruotsin energiapolitiikassa tapahtuu merkittäviä muutoksia, ilmenee Svenskt Näringslivin, Ruotsin EK:n, Pöyryllä teettämän ENERGIPOLITISKA VAL I ETT KALLT KLIMAT -raportin mukaan. Pöyry selvitti raportissa viime talven sähkömarkkinoita ja visioi kahta seuraavaa vuosikymmentä.

Mielipidemittausten mukaan on mahdollista, että sosialidemokraattien, vasemmistopuoleen ja vihreiden koalitio voittaa nyt hallituksessa olevan porvaripuolueiden allianssin.

Ruotsin punavihreät ovat ilmoittaneet muun muassa, että he aikovat kaataa valtiopäivien tänä kesänä hyväksymän lain, joka sallisi vanhenevien 10 ydinvoimalaitoksen korvaamisen uusilla. Laitosten lukumäärää ei lisättäisi, mutta uudet laitokset olisivat nykyisiä suurempia ja siten Ruotsin ydinvoimakapasiteetti kasvaisi. Samalla myös hiilidioksiditon sähköntuotanto kasvaisi merkittävästi.

Pöyryn raportissa on kaksi skenaariota vuoteen 2030, nykyisen porvarihallituksen energiapolitiikkaa noudattava Alliansscenariot ja vaalien jälkeen mahdollisesti valtaantulevan vasemmiston ja vihreiden ajamaa energialinjaa kuvaava Det rödgröna scenariot.

Allianssiskenaariossa sertifikaattijärjestelmää kehitetään niin, että uusiutuvan energian lisäys vuoteen 2020 on 25 TWh. Ydinvoimalaitosten uudistamista ja tehonnostoja jatketaan sekä valmistaudutaan siihen, että Ruotsin vanhin ydinvoimalaitos, Oskarshamn 1, suljetaan ennen vuotta 2030 ja korvataan uudella.

Punavihreässä skenaariossa tuetaan enemmän uusiutuvaa energiaa ja samanaikaisesti ajetaan ydinvoimaa alas niin, että vain kolme uusinta laitosta, Oskarshamn 3, Forsmark 3 ja Ringhals 4 toimivat. Punavihreässä skenaariossa vuonna 2030 vain 45 prosenttia Ruotsin nykyisestä ydinvoimakapasiteetista olisi jäljellä.

Pöyryn raportti päätyy skenaarioiden vertailuissa siihen, että punavihreä skenaario merkitsee sähkönkäyttäjille 19 prosenttia kalliimpaa sähköä kuin allianssiskenaario, ero on 4,6 miljardia kruunua. Punavihreässä skenaariossa myös sähkön hintaheilahtelut ovat allianssivaihtoehtoa selvästi suuremmat. Jos sähkön hinta nousee Ruotsissa, niin se vaikuttaa myös suomalaisiin.

Punavihreässä skenaariossa Pohjoismaiden hiilidioksidipäästöt ovat vuodessa 3,9 miljoonaa tonnia suuremmat kuin allianssiskenaariossa.

Ruotsin sosialidemokraatit ovat tähän mennessä noudattaneet kovista puheistaan huolimatta aika pragmaattista energiapolitiikkaa. Vuoden 1980 kansanäänestyksen tulos diskuteerattiin asteittain historiaan. Vain Barsebäckin kaksi yksikköä suljettiin ja nekin siksi, että laitokset näkyivät Kööpenhaminaan.

Nyt sosialidemokraattien paluu hallitukseen edellyttää vasemmistopuoleen ja vihreiden ottamista mukaan, ja siitä sosialidemokraatit saavat maksaa kovaa hintaa. Elleivät sitten jatkossakin osoita kykyään diskuteerata kyllästymiseen asti ja edetä energiapolitiikassa edelleen pragmaattisesti kuten aikaisemmilla hallituskerroilla. Sunnuntai-iltana 19.9. moni suomalainenkin seuraa Ruotsin vaalilaskentaa jännittyneenä.

Tiekartan laatijat edustavat maailman parasta energiatietämystä. IEA ja NEA ovat energiatiedon luotettavimpia lähteitä. Mitä tällaiset asiantuntijat sanovat, siitä kannattaa ottaa opiksi. Otetaanpa tähän joitakin keskeisiä paloja:

Ydinvoiman tulevaisuutta kuvaava tiekartta näyttää, että ydinvoima voi kattaa melkein neljänneksen maailman sähköntuotannosta vuonna 2050. Ydinvoima olisi tärkeä kasvihuonekaasujen vähentämiskeino. Jotta näin tapahtuisi, maailman ydinvoimakapasiteetti on kolminkertaistettava seuraavien 40 vuoden aikana. IEA/NEA:n laatiman kunnianhimoisen tiekartan mukaan haasteellinen tavoite on toteutettavissa.

Tiekarttaa esitellyt IEA:n pääjohtaja Nobuo Tanaka toteaa, että ydinenergia on energiatehokkuuden parantamisen, uusiutuvan energian sekä hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (carbon capture and storage, CCS) ohella avainratkaisu sähköntarjonnan hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen vuoteen 2050 mennessä.

NEA:n pääjohtaja Luis Echávarri vahvistaa samaa: “ydinvoima on jo nyt vähäpäästöisen energian päälähteitä. Ydinvoiman merkitys maailman hiilidioksidipäästöjen leikkaajana kasvaa jatkossa, jos maailma kykenee vastaamaan ydinvoiman lisäämisen edellyttämiin haasteisiin”.

IEA/NEA:n tiekartan mukaan ydinvoimasta on 50 vuoden kokemus, ydinvoima on valmis laajenemaan nopeasti tulevien vuosikymmenten aikana. Rakenteilla olevat uusimmat laitokset perustuvat teknologiaan, josta on 50 vuoden kehitys.

Tiekartan laatijat korostavat, ettei maailmassa tarvita mitään uutta keskeistä teknologista edistysaskelta, jotta tavoiteltu ydinvoiman lisääminen on mahdollista. Nykyinen tekniikka riittää.

Sen sijaan on kyettävä poistamaan poliittiset, teolliset ja rahoitusesteet sekä suuren yleisön energia-asenteisiin liittyvät ongelmat, jotta ydinvoiman nopea lisääminen on mahdollista. Tiekartta antaa toimintamalleja hallituksille, teollisuudelle ja muille osapuolille, miten suuren yleisön hyväksyntää ydinohjelmia kohtaa voidaan lisätä.

IEA/NEA ovat valmistaneet tiekartan yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa johtavien teollisuusmaiden G8-maiden kokouksen vuonna 2008 tekemän pyynnön perusteella. Tavoitteena oli löytää keinot, miten saavuttaa 50 prosentin CO2-päästöjen vähenemä vuoteen 2050 mennessä.

Ydinvoimalaitokset tuottavat nykyisin noin 2600 miljardia kilowattituntia vuodessa (TWh/a), ydinvoima kattaa noin 14 prosenttia maailman sähköstä. IEA:n BLUEMAP-skenaariossa tavoitellaan 50 prosentin CO2-päästöjen vähentämistä vuoteen 2050 mennessä. Nyt laadittu tiekartta perustuu tähän tavoitteeseen. Tavoitteen saavuttaminen onnistuu, kun maailman ydinvoimakapasiteetti nousee nykyisestä 372 047 megawatista noin 1 200 000 megawattiin vuonna 2050, jolloin ydinvoima kattaisi 24 prosenttia maailman sähköstä. Maailman sähköntuotanto yli kaksinkertaistuu nykyisestä vuoteen 2050 mennessä, vuoden 2007 hieman alle 20 000 TWh:sta noin 41 000 TWh:iin vuonna 2050.

Toivottavasti kansanedustajat perehtyvät IEA/NEA:n ydinvoimakarttaan, kun he valmistautuvat heinäkuun ensimmäisen päivän ydinvoimaäänestyksiin eduskunnassa. Siitä saa hyvät nuotit myönteisiin päätöksiin. Tietenkin myös muiden energiasta kiinnostuneiden on hyvä perehtyä asiaan.

Lataa IEA/NEA:n 49-sivuinen tiekartta tästä.

Lisätiedot sivulta http://www.iea.org/

Juuri valmistunut kansainvälinen Projected Costs of Generating Electricity 2010 Edition – selvitys pyrkii kuitenkin antamaan vertailukelpoista taustatietoa sähköntuotantokustannuksista. Selvityksen laativat yhteistyössä International Energy Agency (IEA) ja Nuclear Energy Agency (NEA). Kumpikin järjestö toimii OECD:n (Organisation For Economic Co-Operation And Development) alaisuudessa Pariisissa. Selvitys julkistettiin 25.3.2010.

IEA/NEA on koonnut selvitykseen kustannustiedot 190 voimalaitoksesta kautta maailman. Mukana oli 21 maata, 17 OECD:n jäsenmaata ja neljä muuta maata. Pohjoismaisia kustannustietoja selvityksessä oli vain Ruotsin suurvesivoimasta. Kerätty suhteellisen pieni näyte maailman voimalaitoksista edustanee joka tapauksessa kohtuullisesti eri tuotantomuotojen kustannuksia.

Selvitys kattaa kaikki sähköntuotantomuodot: hiili ja kaasu (sekä hiilidioksidin poiston ja varastoinnin (CCS) kanssa että ilman), vesivoima, tuulivoima, biomassa, aurinkoenergia, aalto- ja vuorovesituotannot sekä sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP).

Selvityksessä otettiin mukaan arvioiden investointi-, polttoaine-, toiminta- ja ylläpitokustannukset sekä laitosten purkukustannukset. Ydinvoiman osalta mukaan on otettu myös koko polttoainekierron kustannukset kaivoksesta loppusijoitukseen. Ydinvoimalaitoksen käyttöikänä laskelmissa käytettiin 60 vuotta. Ydinvoimalaitoksen käyttökertoimeksi oletettiin 85 prosenttia, mikä on kymmenkunta prosenttiyksikköä alempi, mitä suomalaisissa ydinvoimalaitoksissa on ollut.

Mukaan ei otettu sähkön siirto- ja jakelukustannuksia eikä tuotantomuodon vaatimia vara- ja säätövoimaa, joita esimerkiksi tuulivoima vaatii.

Kaikki hinnat on muutettu US-dollareiksi, muuntokertoimina oli käytetty vuoden 2008 dollarin ja asianomaisen valuutan keskikurssia. Dollarin kurssi on vuodesta 2008 vahvistunut melkoisesti, mikä vaikeuttaa nykyisten kustannusten arviointia.

Jo aikaisemmin käytettävissä olleiden tietojen mukaan saattoi odottaa, että selvitys osoittaa sähköntuotantokustannusten vaihtelevan melkoisesti maittain ja maanosittain. Tämä tuli vahvistettua myös tässä selvityksessä.

Selvityksen mukaan kaikissa maissa ja kaikissa olosuhteissa ylivoimaista sähkön peruskuorman tuotantotekniikkaa ei ole. Esimerkiksi on maita, joilla on omia halpoja hiilivaroja, niissä hiilivoima on edullista, vaikka se jouduttaisiin varustamaan lisäkustannuksia aiheuttavalla hiilidioksidin poisto- ja varastointitekniikalla.

Rahoituskustannuksilla ja korkokannalla on suuri merkitys sähköntuotannon kokonaiskustannuksille. Mitä enemmän pääomia tuotantomuoto sitoo, sitä enemmän korkokanta vaikuttaa.

Toinen tärkeä kustannuksiin vaikuttava tekijä on hiilidioksidipäästöoikeuksien hinta. Selvityksessä käytettiin päästöoikeuden hintana OECD-maille 30 US-dollaria/hiilidioksiditonni (nykykurssilla noin 22 euroa/hiilidioksiditonnia, EU:ssa päästöoikeuden hinta on juuri nyt noin 13 euroa/CO2-tonni). Ei-OECD-maille päästöoikeuden hinta on laskelmissa 0 dollaria. Toistaiseksi maailmassa vain EU-maiden sähköntuotanto on kattavan päästökaupan piirissä.

Ydinvoima on erittäin pääomavaltaista, mutta selvitys osoittaa kuitenkin, että ydinvoima on edullisin tuotantomuoto, jos korkokanta on enintään viisi prosenttia. Ydinvoiman lisäetuina ovat päästöttömyys ja vakaat sähköntuotantokustannukset. Kustannustaso tiedetään pitkäksi ajaksi eteenpäin.

Jos pääomakustannus on suuri, korkokanta 10 prosenttia, silloinkin ydinvoima on edelleen keskimäärin edullisin ratkaisu Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. Euroopassa hiili- ja kaasuvoima ilman CCS-tekniikkaa ovat keskimäärin hieman halvempia. CCS nostaa hiilen ja kaasun tuotantokustannuksia. Samoin päästöoikeuden hinnan nousu kallistaa hiilen ja kaasun hintaa.

Missä hiili on halpaa – esimerkiksi Australiassa ja osassa Yhdysvaltoja – silloin hiilivoima myös CCS-tekniikalla varustettuna – on kilpailukykyistä.

Selvityksen keskeinen tulos on, että sähköntuotantomuotojen kilpailukyky riippuu monista syistä, erityisesti rahoituksen hinnasta ja päästöoikeuksien hinnasta. Uusiutuvilla energioilla tuotetun sähkön kustannukset johtuvat eniten paikallisista resursseista ja teknologista ratkaisuista

Ydinvoima on tulossa vahvasti joka puolella maailmaa ja monet ydinvoimasta luopumispäätöksen tehneet maat – Ruotsi, Italia, Saksa, Belgia – ovat peruneet aiemmat kansanäänestys- yms. päätökset ja lähtevät rakentamaan uusia laitoksia tai jatkamaan vanhojen laitosten käyttöikää, kuten olen kirjoittanut aikaisemmissa blogeissani Dominoefekti kaataa ydinvoimasta luopujia ja Ydinvoiman renessanssi maailmalla. Elämme hyvin ajantasaisesti tällä Pohjolan raukoilla rajoilla.

Ilman ydinvoiman vahvaa lisäystä ei maailma saa torjuttua ilmastonmuutosta. Ydinvoiman lisääminen ei kuitenkaan vie tarvetta lisätä uusiutuvaa energiaa, molempia tarvitaan, kuten presidentti Nicholas Sarkozy totesi konferenssin avauspuheessa.

Ranskalla on vahvat odotukset ydinvoiman uudesta kasvusta joka puolella maailmaa. Ranska on valmis avittamaan vielä siviiliydinvoiman ulkopuolella olevia maita ydinvoiman hyödyntämiseen. Ranskalla on asettaa maailman ydinvoiman rakentamisen tueksi vahva ranskalaisviisikko: EDF, Areva, Alstom, GDF Suez ja Total. Nämä kaikki toimivat myös konferenssin pääsponsoreina. Kahta jälkimmäistä ei ensi silmäyksellä uskoisi ydinvoimayhtiöiksi, mutta niin vain on. Gaz De Francen ja Suezin yhdistymisessä vuonna 2006 synnytetty uusi energiajätti GDF Suez omaa enemmän ydinvoimaa kuin koko Suomi ja myös öljy-yhtiönä vahva Total on mukana ydinvoimassa.

Presidentti Sarkozy ehdotti puheessaan muun muassa, että Maailmanpankki ja muut kansainväliset rahoituslaitokset alkaisivat rahoittaa ydinvoimaprojekteja. Tämä helpottaisi erityisesti kehitysmaiden mukaantuloa. Ehdoton edellytys kuitenkin on, että maiden projektit ovat puhtaasti siviilipohjaisia ja että tulevien laitosten turvallisuusvaatimukset täyttävät länsimaiset vaateet. Polttoainekierrossa ei missään vaiheessa saa olla vaihetta, jossa jotain pääsisi kansainvälisen valvonnan ulkopuolelle.

Sarkozy korosti myös kansainvälisen ydinvoimakoulutuksen lisäämisen merkitystä. Tässäkin Ranska on vahvasti mukana. Maa kouluttaa ulkomaisia ydinvoimaopiskelijoita ja haluaa perustaa International Nuclear Energy Institute –oppilaitoksen.

Konferenssin virallisen osuuden keskeisenä osana olivat osallistujamaiden ministereiden esittämät kansalliset puheenvuorot. Suomi on ydinvoiman renessanssin tiellä maailman eturivissä ja Suomi aloitti ensimmäisenä maana maailmassa ranskalaisen EPR-reaktorin rakentamisen. Siksi oli jo etukäteen arvattavissa, että elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen pääsee esittämään Suomen puheenvuoron pian avauspuheet pitäneiden presidentti Nicolas Sarkozyn, Euroopan komission puheenjohtajan José Manuel Barroson, IAEA:n pääjohtajan Yukiya Amanon ja OECD:n pääsihteerin Angel Gurrian jälkeen. Näin tapahtuikin.

Pekkarinen esitti ministereille varatun neljän minuutin statement-puheenvuoron neljäntenä ministerinä, vain kolmen muun maan ministeri puhui häntä ennen. Yhdysvaltain puheenvuoro tuli heti Pekkarisen jälkeen.

Pekkarinen esitti puheessaan hyvän katsauksen Suomen energiatilanteeseen. Ydinvoimasta hän kertoi kolmesta hallituksen käsittelyssä olevasta ydinvoimahakemuksista. Pekkarinen lupasi, että ministeriön esitys PAP-päätökseksi tulee hallitukselle huhtikuun alkupuolella. Tauolla käytäväkeskustelussa Pekkarinen vahvisti, että hän vie asian hallituksen kokoukseen torstaina 8.4. Pekkarisen ilmoitus tulevasta ydinvoimapäätöksestä herätti selvää mielenkiintoa salissa, mutta ministerien puheosuudessa ei ollut aikaa yleisökysymyksille.

Pekkarisen puheesta ei suoraan selvinnyt, kuinka monta lupaa ministeriö tulee esittämään, mutta rivien välistä saattoi aistia, että hallituksen mielestä nyt on tilaa vain yhdelle uudelle reaktorille. Pekkarinen käsitteli myös ydinvoiman turvallista käyttöä ja suomalaisen energiantuotannon monimuotoisuutta.

Kyse oli nimenomaan Ranskan järjestämästä konferenssista. Ranska oli päättänyt mitkä maat kutsuttiin ja missä järjestyksessä niiden delegaatioiden johtajat puhuivat. Muun muassa Pohjois-Korea ja Iran oli jätetty kutsulistan ulkopuolelle. Libya oli kutsuttu, mutta se ei osallistunut. Nigeria ei osallistunut maan sisäisten vaikeuksien vuoksi.

Täysistunnon ohella konferenssissa käytiin kuusi round table -keskustelua joiden aiheina olivat muun muassa ydinenergian käytön vastuullinen kehittäminen, ydinturvalain­säädännön luominen, ydinvoima-asiantuntijoiden koulutus sekä ydinvoimalaitosten rakentamisen rahoitus. Rahoitussession round tablessa oli mukana TVO:n rahoitusjohtaja Lauri Piekkari.

Ranskan valtiojohdon läsnäoloa vahvisti pääministeri François Fillon, joka piti konferenssin päätöspuheen.

Maailmassa on juuri nyt meneillään melkoinen ydinvoiman renessanssi. Tämän vuoden alussa ympäri maapalloa oli rakenteilla 56 uutta ydinvoimalaitosta yhteisteholtaan 51 900 megawattia. Kahdessa vuodessa maailman ydinvoiman rakentaminen kaksinkertaistui, sillä vuoden 2007 alussa rakenteilla oli 29 reaktoria yhteisteholtaan 23 641 megawattia. Rakennettava teho on yli kaksinkertaistunut.

Uusia ydinvoimahankkeita on lisäksi valmistelussa kymmenittäin kautta maailman, Suomessakin kolme kappaletta. Konsulttitoimisto Pöyryn selvityksen mukaan rakenteilla ja eriasteisessa valmistelussa oli viime syksynä 147 ydinvoimalaitosta.

Tulevien vuosikymmenien aikana ydinvoimalaitosten lukumäärä kasvaa vahvasti nykyisestä 436 reaktorista. Lähivuosina monien nyt suunnitteilla olevien hankkeiden rakennustyöt käynnistyvät. on odotettavissa lukuisia uusia hankkeita.

Useassa maassa ydinvoimaprojektit keskeytettiin Tshernobylin jälkimainingeissa, mutta kielteisesti ydinvoimaan suhtautuneet maat ovat yksi toisensa perään kääntäneet energiapolitiikkansa jälleen ydinvoimaa suosivaan suuntaan, lue lisää Dominoefekti kaataa ydinvoimasta luopujia. Euroopassa ydinvoimalle kielteisen energiapoliittisen linjan ovat muuttaneet Ruotsi, Saksa, Italia ja Belgia.

Suurin osa kahden viime vuoden uusista rakentamisaloituksista on tapahtunut Kiinassa. Kiinassa on parhaillaan toiminnassa 11 reaktoria ja rakenteilla 21. Kaksi vuotta sitten Kiinassa oli toiminnassa 10 reaktoria ja 4 rakenteilla.

Toiseksi eniten – yhdeksän reaktoria – on nyt rakenteilla ydinvoimalaitoksia Venäjällä. Kaksi vuotta sitten Venäjä rakensi viittä reaktoria. Etelä-Korea rakentaa parhaillaan kuutta uutta reaktoria, kaksi vuotta sitten Koreassa oli käynnistetty vasta yksi rakennustyö.

Neljäntenä uusien reaktorien rakentamisessa on tällä hetkellä Intia viidellä projektillaan. Kahden vuoden aikana Intiassa on valmistunut kaksi reaktoria, sillä vuoden 2007 alussa Intiassa oli rakenteilla seitsemän reaktoria.

Läntisistä teollisuusmaista parhaillaan uusia ydinvoimalaitoksia rakentavat juuri nyt Suomi, Ranska, Yhdysvallat ja Japani. Yhdysvalloissa kaksi seuraavaa uutta hanketta on juuri saanut päätöksen rahoituksen varmistamista lainatakuista. Euroopassa Venäjän, Suomen ja Ranskan lisäksi rakennustyöt ovat meneillään Bulgariassa, Slovakiassa ja Ukrainassa, kolmessa jälkimmäisessä maassa kussakin on kaksi laitosta rakenteilla.

Ajantasainen tieto maailman ydinvoimalaitoksista ja rakenteilla olevista reaktoreissa on kaikkien käytettävissä kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n Power Reactor Information System (PRIS) – tietokannassa .

Energiateollisuus ry:n TNS Gallup Oy:llä teettämän mielipidetutkimuksen mukaan lähes joka toinen suomalainen (48 prosenttia) suhtautuu ydinvoimaan myönteisesti ja vain 17 prosenttia suhtautuu ydinvoimaan kielteisesti. Myönteisesti suhtautuvia on nyt 31 prosenttiyksikköä enemmän kuin kielteisesti suhtautuvia. Ero ei ole ollut koskaan näin suuri tutkimussarjan 28 vuoden aikana. TNS Gallup Oy:n haastatteli tutkimukseen 18.1.–27.01.2010 tuhatta 15 vuotta täyttänyttä suomalaista.

Tutkimussarjan alusta – vuodesta 1982 – ydinvoimaan kielteisesti suhtautuvien osuus on pudonnut alle puoleen ja myönteisesti suhtautuvien osuus on kaksinkertaistunut. Ydinvoimaan kielteisesti ja myönteisesti suhtautuneiden osuuksista piirretty kuva näyttää selvät trendit, vastustus on laskussa ja kannatus nousussa.

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana ydinvoimaan myönteisesti suhtautuvien osuus on kasvanut 21 prosenttiyksikköä ja kielteinen suhtautuminen vähentynyt 17 prosenttiyksikköä. Vuonna 1990 ydinvoimaan suhtautui myönteisesti 29 prosenttia ja kielteisesti 34 prosenttia suomalaisista. Vuodesta 1997 lähtien ydinvoimaan myönteisesti suhtautuvia on ollut kielteisesti suhtautuvia enemmän. Noin kolmasosa vastaajista ei osa sanoa tai suhtautuu ydinvoimaan neutraalisti.

Myönteisimmin ydinvoimaan suhtautuvat uuden gallupin mukaan miehet (64 %), johtavassa asemassa olevat (60 %), yli 50-vuotiaat (53 %), korkeakoulututkinnon suorittaneet (52 %) ja toimihenkilöt (51 %).

Suurten puolueiden kannattajista eniten ydinvoiman puolella ovat kokoomusta (71 %), sosialidemokraatteja (55 %) ja keskustaa (53 %) äänestävät. Vihreiden kannattajista 21 prosenttia suhtautuu myönteisesti ydinvoimaan energialähteenä.

Yleissuhtautuminen ydinvoimaan on kielteisintä vihreitä äänestäneiden keskuudessa, mutta heistäkin tammikuussa enää vain 36 prosenttia suhtautuu ydinvoimaan kielteisesti. Viisi vuotta sitten 57 prosenttia vihreitä äänestäneistä suhtautui ydinvoimaan kielteisesti. Mielenkiintoista on seurata, missä vaiheessa vihreiden puoluejohto alkaa tehdä kehityksestä johtopäätöksiä.

Viime vuosina myös 15–24 –vuotiaat ovat alkaneet suhtautua entistä myönteisemmin ydinvoimaan. Tammikuun 2010 kyselyssä nuorista 30 prosenttia suhtautui myönteisesti ydinvoimaan. Osuus ei ole ollut koskaan aikaisemmin näin suuri. Vastaavasti tammikuussa nuorten joukossa kielteisten osuus (10 %) on pienempi kuin koskaan tutkimussarjan historiassa.

TNS Gallup/Suomen Gallup on tehnyt energia-alan tilauksesta mielipidemittauksia vuodesta 1982. Tutkimuksissa on kysytty suomalaisten yleissuhtautumista ydinvoimaan energialähteenä samalla kysymyksellä kaikissa kyselyissä. Tutkimuksen teettää nykyisin Energiateollisuus ry.

Laajan kuvan suomalaisten energia-asenteiden kehittymisestä saa vuosittaisesta Suomalaisten energia-asenteet -seurantatutkimuksesta, jota on tehty vuosittain vuodesta 1983 lähtien. Tässä tutkimuksessa on pitkäaikaista kehitystietoa asenteista.

Hiilidioksidipäästöjen leikkaamisessa ydinvoimalla on merkittävä rooli paitsi Suomessa myös muissa teollisuusmaissa. Tasan neljä vuotta sitten – talvella 2006 – maailmassa oli rakenteilla 24 uutta ydinvoimalaitosta, juuri nyt rakenteilla on 56 uutta laitosta.

Nollat tässä tapauksessa myös ovat merkitseviä lukuja, sillä viime vuoden ydinvoimantuotannossa oli kyse todella suuresta määrästä. Olkiluodon ja Loviisan ydinvoimalaitokset tuottivat viime vuonna itse asiassa kaikkien aikojen ennätysmäärän sähköä, ydinsähkön Suomen ennätyksen. Edellinen ennätys on kahden vuoden takaa, vuonna 2007 silloin ydinvoimalaitokset tuottivat 22,5 terawattituntia.

Suomessa ydinvoimaa on tuotettu vuodesta 1977 alkaen. Kun kaikki vuodet ynnätään yhteen, saadaan 585,4 terawattituntia. Todella huima luku, kun sitä vertaa esimerkiksi koko Suomen viimevuotiseen sähkönkulutukseen, joka oli 81,1 terawattituntia.

Ydinvoiman tuotanto on siinä mielessä päästötöntä, ettei se aiheuta hiilidioksidipäästöjä. Jos vuosina 1977-2009 ydinvoimalla tuotettu 585 TWh sähköä olisi tuotettu hiililauhteella noin 37 prosentin hyötysuhteella, Suomen CO2-päästöt olisivat tuona aikana olleet 538 miljoonaa tonnia tai 538 000 000 000 kiloa suuremmat, mitä sähköntuotannosta muuten aiheutui.

Tietenkin laskelma on teoreettinen. Mutta mitkä olisivat olleet vaihtoehtoiset tuotantotavat, jos meillä viime vuosikymmeninä olisi ollut tarjota teollisuudelle ja muille asiakkaille haluamansa määrät sähköä.

Vesivoimaa? Tuskin, merkittävän vesivoiman lisärakentaminen on ollut pitkään mahdotonta.

Tuulivoimaa? Tuulivoima on vasta nyt tulossa, siitä ei olisi ollut apua viime vuosikymmeninä.

Puuta? Varmasti jonkin verran, mutta ei niitä määriä, mitä nyt suunnitellaan.

Maakaasua? Todennäköisesti, mutta sekin olisi aiheuttanut hiilidioksidipäästöjä ja voimakasta lisäriippuvuutta Neuvostoliitosta ja Venäjästä.

Sähkön lisätuontia idästä? Ei olisi aiheuttanut päästöjä tällä puolella rajaa, mutta kun Suomi on ollut pitkään energiantuonnissa 70-prosenttisesti neuvostoliittolaisen/venäläisen energian varassa, niin olisiko siitäkään ollut ydinvoiman vaihtoehdoksi.

Todennäköisin vaihtoehto ydinvoimattomuudelle olisi ollut pula sähköstä, mutta tuskin sentään aivan Nicolae Ceauşescun aikainen romanialainen säännöstelymalli. Suomessa on sähköstä pulaa viimeksi toisesta maailmansodasta 1950-luvun jälkipuolelle. Kohtuuhintaisen sähkön riittävän saatavuuden vuoksi muun muassa sähkövaltaiset metsä- ja metalliteollisuudet ovat investoineet Suomeen.

Ydinvoiman roolia hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä voi tarkastella myös näin: Suomen sähköntuotannon CO2-päästöt ovat nyt noin 12 miljoonaa tonnia hiilidioksidia vuodessa. Jos nyt Suomeen rakennettaisiin vaikka kaksi uutta ydinvoimalaitosta, jotka tuottaisivat sähköä kumpikin noin 12 TWh vuodessa eli yhteensä 24 TWh/v, mikä vähentäisi CO2-päästöjä noin 20 miljoonaa tonnia eli selvästi enemmän, mitä sähköntuotannon hiilidioksidipäästöt ovat nyt.

Laskelmista riippumatta viime vuonna Suomen ydinvoima teki joka tapauksessa myös hiilidioksidipäästöjen vähennysennätyksen. Hienoa!

Päästöttömyys on ydinvoiman keskeisiä valtteja. Ja päästöjä meidän kaikkien on vähennettävä. Euroopan unioni on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. CO2-päästöjen 20 prosentin vähennystavoite on yksi niistä kolmesta 20 prosentista, jotka EU kuuluisassa 20-20-20 vuoteen 2020 –tavoitteessaan asetti. EU:n jäsenmaiden velvoitteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta keskimäärin EU tavoittelee 20-20-20.

Tai oikeastaan EU oli jo valmis nostamaan hiilidioksidipäästöjen vähennystavoitteensa 30 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Muut suuret teollisuusvaltiot eivät kuitenkaan halunneet Kööpenhaminan ilmastokokouksessa kovia päästörajoituksia, siksi EU:lta päästöjen tavoitevähennyksen taso jäin vielä nostamatta. Tulossa se kuitenkin on, ennemmin tai myöhemmin.

Päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää EU:lta ja sen jäsenvaltioilta kaikenlaisen päästöttömän sähköntuotannon lisäämistä, eli lisää ydinvoimaa, tuulivoimaa, bioenergiaa ja vesivoimaa. Aurinko- ja aaltoenergiaakaan ei pidä unohtaa, missä niihin on mahdollisuuksia.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia!

Ignalinan ykkösyksikkö suljettiin vuoden 2004 lopussa ja tämän vuoden lopussa suljetaan toinen noin 1300 megawatin yksikkö. Parhaimmillaan Ignalina tuotti yli ¾ Liettuan sähköstä ja sähköä riitti runsaasti vientiin. Ykkösyksikön sulkemisen jälkeen Ignalina on kattanut edelleen 2/3 Liettuan sähköstä. Liettua halusi jatkaa laitoksen toimintaa, mutta Euroopan komissio oli tiukkana, jatkoaika ei tullut. Tshernobyl-tyyppisellä neuvostotekniikalla ei ole luottoa EU:ssa.

Neuvostoliittolaisen RBMK-reaktorin alkuperäinen teho oli 1500 megawattia. Tshernobylin jälkeen reaktorien tehot pudotettiin noin 1360 megawattiin. Nyt suljettava kakkosyksikkö on kooltaan kymmenkunta prosenttia siitä, mihin Suomen sähkönkulutus tänä talvena kovimmilla pakkasilla nousee.

Viime vuosina Ignalina on tuottanut sähköä runsaat 6 miljardia kilowattituntia (TWh) vuodessa, maan sähkönkulutus on 10–11 TWh/vuosi. Talven huipputeho on noin 1970 megawattia. Ennen ykkösyksikön sulkemista Liettua oli merkittävä sähkön viejä, mutta myös viime vuosina maa on vienyt sähköä jonkin verran naapurimaihinsa. Vuonna 2008 sähkönvienti oli 2,6 TWh. Nyt vienti loppuu ja maa siirtyy sähkön suurtuojaksi. 3,3 miljoonaisen Liettuan energiasta vastaavat ovat pyrkineet tekemään sähkön tuontisopimuksia kaikista ilmansuunnista.

Liettua kykenee tuottamaan edelleen sähköä noin 5 TWh vuodessa. Suurimmissa kaupungeissa – Vilnassa ja Kaunasissa – on sähkön ja lämmön CHP-yhteistuotantolaitokset ja pari pienempää CHP-laitosta muualla. Tärkein polttoaine on maakaasu. Se tulee Venäjältä, mutta Latvian maakaasuvaraston kautta, mikä lisää saantivarmuutta. Lisäksi Liettuassa on vesivoimaa, hieman sähkön tuotetaan lisäksi öljyllä, biomassalla ja tuulella.

Ensi vuonna Liettuan on tuotava sähköä maan rajojen ulkopuolelta noin 4 TWh. Tuonnista arviolta 1-2,5 TWh ostetaan Venäjältä, vaikka Baltian maat ymmärrettävistä syistä vierastavat vahvaa energiariippuvuutta Venäjästä. Virosta on kaavailtu tuotavaksi 0,9–1,5 TWh, Ukrainasta 0,8–1,5 TWh, Valkovenäjältä 0,2–0,6 TWh, pohjoismaisilta sähkömarkkinoilta Eslink-yhteyden kautta 0,2–0,6 TWh ja 0,1–0,2 TWh Latviasta.

Suomi on viimeiset pari vuotta tuonut runsaasti sähköä Virosta, mutta ensi talvena sähkön kulkusuunta Estlinkissä voi olla Suomesta Viroon päin. Liettua toivoo saavansa Virosta jokseenkin saman määrän sähköä, jonka Viro on myynyt viimeisen vuoden aikana Estlinkin kautta pohjoismaisille sähkömarkkinoille.

Sammuvatko valot Liettuassa vuodenvaihteen jälkeen? Eivät tietenkään. Maan oma tuotanto ja tuontisähkö turvaavat sähkön perussaannin. Liettuassa huolta kuitenkin on herättänyt sähkön tuleva kuluttajahinta. Todennäköisin suunta on ylöspäin. Talouslaman jatkuminen ja sähkön kallistuminen voivat vähentää sähkön käyttöä. Energiatehokkuuden lisääminen noussee tärkeäksi.

Tulevina vuosina tilanne parantuu. Ruotsin ja Baltian välille on tulossa kaapeliyhteys, Suomen ja Viron välille rakennetaan Estlink 2 -kaapeli, Venäjä rakentaa ydinvoimaa Kaliningradiin, Baltian maat ja Puola aloittanevat yhteisen ydinvoimalansa rakentamisen. Viro ja Puola ovat valmistelleet myös omia ydinvoimahankkeitaan.

Mutta sitä ennen voi olla monta liettualaisille vähemmän miellyttävää pakkastalvea.