Ydinvoimalaitokset päivittävät turvallisuusjärjestelmiä ja -suunnitelmia aina, kun mahdollinen parannustarve tai epäilys sellaisesta ilmenee.

Puitteet kansainväliselle yhteistyölle ovat olleet olemassa 50 vuotta, mutta tärkein on puuttunut eli poliittinen yhteisymmärrys. Olisivatko ajat muuttumassa? Selvitykset täytyy tehdä. Tähän astisten kokemusten perusteella Suomessa kansainväliset minimivaatimukset eivät kuitenkaan toisi paljoakaan lisäarvoa.

Ydinvoimassa on omat riskinsä, niitä ei käy kiistäminen. Kohkaaminen riskeistä ei kuitenkaan tee kenestäkään profeettaa. On katsottava, minkälaisista riskeistä on kysymys ja miten niihin on varauduttu vai onko laisinkaan.

Ydinvoima on noussut keskusteluissa raamatullisiin sfääreihin. Ei-uskonnolliset ihmisetkin ovat löytäneet itsestään, osa ehkä huomaamattaankin, uskonnollisia taipumuksia, kun puheissa vilisevät “jumalan tuuli”, perisynti ja tarve suojella itseään omalta pahuudelta. Japanin tapahtumat ovat osa selkeää jatkumoa 9-11:lle, jossa kauhuelokuvien ja tosielämän rajat osoittautuvat kovin häilyviksi.

Ensiyrityksiä kansainväliselle ydinenergiayhteistyölle otettiin jo EU:n perussopimuksiin kuuluvassa Euroopan atonienergiayhteisön perustamissopimuksessa Euratomissa vuonna 1957. Samoihin aikoihin perustettiin myös YK:n alainen Kansainvälinen Atomienergiajärjestö IAEA sekä OECD:n alaisuudessa toimiva European Nuclear Energy Agency ENEA, joka myöhemmin muutti nimensä Nuclear Energy Agencyksi (NEA).

Kaikissa järjestöissä ydinturvallisuus oli korkealla prioriteetilla, mutta käytännön toimet ja toimivaltuudet jäivät ohuiksi. Pitkään yhteistyötä hankaloitti kylmä sota. Blokkiutunut maailma ja sitä kautta organisoitu ydinasevarustelu purkautuivat 1990-luvun taitteessa. Koitti vapaan markkinatalouden aika, joka ulottui huolestuttavasti myös ydinmateriaaleihin ja -teknologiaan. Kansainvälisesti asia tiedostettiin, mutta varsinainen toimivalta haluttiin pitää yksittäisten valtioiden ja liittoumien käsissä.

Viimeistään Tshernobyl oli tehnyt ydinvoimasta monessa maassa välttämättömän pahan ja poliittisesti epämiellyttävän ja häivytetyn teeman. Meillä ydinvoimakeskustelua on kuitenkin käyty aktiivisesti myös poliittisilla foorumeilla. Periaatepäätöskäsittelyjä on ollut tai valmisteltu niin 1990- kuin 2000-luvullakin. Ala on joutunut panostamaan ja siihen on riittänyt myös yleistä mielenkiintoa. Ydinvoimaviranomaiset ja -yhtiöt heräsivät kansainvälisen yhteistyön tarpeeseen viimeistään Tshernobylin myötä. Teknistieteelliseen yhteistyöhön alettiin panostaa. Alan keskinäistä tietojen ja kokemusten vaihtoa varten perustettiin erilaisia järjestöjä, muun muassa viranomaisten WENRA ja ydinvoimaoperaattorien WANO.

Nyt 2000-luvulla, kun ydinvoima on hitaasti palannut poliittiselle agendalle, myös Euroopan Komissio on käynnistänyt useita aloitteita ydinenergiayhteistyön tiivistämiseksi niin viranomais-, kansalais- kuin tutkijatasoillakin. Nähtäväksi jää, mihin yhteistyö kantaa nyt kun kansainvälinen poliittinen kenttäkin on asiassa aktivoitunut.

Lopuksi asiasta seitsemänteen:

1) Hyvä hyvä: Suomen uusiutuvan energian tukipaketti on vihdoinkin hyväksytty Euroopan komissiossa. Puuhakkeen käyttö voi jatkua normaalisti, biokaasun ja tuulivoiman syöttötariffijärjestelmä käynnistyy, ja taas ollaan toivottavasti askel lähempänä 2020-tavoitteita.

2) Palstalla kysyttiin myös mahdollisen ydinturman suojelutyöntekijöitä koskevista säännöistä Suomessa. Alla STUKin FAQ-palstalta poimittu vastaus:

Kiireellisiin suojelutoimiin, onnettomuuden seurausten lieventämiseen sekä muihin välttämättömiin töihin osallistuvat työntekijät voivat altistua säteilylle muuta väestöä enemmän. Suojelutoimet tulee kuitenkin järjestää siten, että työntekijöille aiheutuva säteilyaltistus rajoitetaan vähimpään mahdolliseen.

Työntekijöiden suojelussa noudatetaan säteilytyötekijöiden annosrajoja. Niinpä onnettomuustilanteessakin työntekijöiden annoksen pitäisi pysyä alle 50 millisievertin, joka on säteilytyöntekijän vuosiannosraja. 50 millisievertin annosraja voidaan ylittää vain välttämättömissä tapauksissa. Niissäkään ei kuitenkaan saa ylittää 500 millisievertin annosta.

500 millisievertin annoksen voi ylittää vain, jos on kyse ihmishenkien pelastamisesta. Ihmishenkien pelastamista on myös sellaisten onnettomuuden seurausten estäminen, joiden vuoksi ihmishenkiä todennäköisesti menetettäisiin.

Suojelutoimiin osallistumisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Ketään ei voi velvoittaa tehtävään, jossa voi saada yli 50 millisievertin annoksen. Työntekijöiden tulee olla tietoisia tehtävään liittyvistä riskeistä ja heille tulee järjestää koulutus ja opastus turvalliseen työhön. Raskaana olevalla ei saa teettää onnettomuustilanteessa eikä sen jälkeen toimenpiteitä, jotka aiheuttavat altistumista säteilylle.

Hanke vaikuttaa arvioiden mukaan kaikin puolin järkevältä. Paikalliset asukkaat kokevat hankkeen kuitenkin riskinä alueen matkailuelinkeinolle ja imagolle. Miksi?

Asukaskyselyn perusteella myös uuden hankkeen ympäristöriskit koetaan yllättävän kielteisinä. Nykyisellä kaivostoiminnalla arvioidaan olevan jonkin verran negatiivisia vaikutuksia, mutta ei lainkaan samoissa määrin kuin nyt suunnitteilla olevalla uraanin talteenottohankkeella.

Kainuun uinuvat korpimökit, joihin kohtuullinen määrä oikeanlaisia turisteja löytää pienimuotoisten (ja yleensä yhteiskunnan suurimmaksi osaksi rahoittamien) matkailuhankkeiden kautta lienee enemmän haavekuva kuin todellisuutta.

Myös paikkakunnan matkailullinen vetovoima hyötyy siitä, että siellä on kansainvälistä ja kehittyvää liiketoimintaa. Uraanin talteenotto Talvivaaran kaivoksessa viestii myönteistä tulevaisuudenuskoa ja paranevia työmahdollisuuksia Kainuussa, joka yleensä nousee otsikoihin päinvastaisissa yhteyksissä.

Alueelle ollaan valmiit investoimaan tuotanto- ja seurantajärjestelmiä, joista moni meistä muilla muuttotappio- ja rakennemuutosalueella elävistä ihmisistä voi vain haaveilla. Muissa yhteyksissä sivutuotteen talteenotto on yleensä kannatettavaa materiaalitehokkuutta, mutta uraanin kohdalla huomion keskipiste kiinnittyykin ohi olennaisen: siinä täytyy olla koira haudattuna!

Säteilyturvakeskus arvioi vastikään, että uraanin talteenotto Talvivaarassa itse asiassa vähentää ympäristön säteilyvaikutuksia.  STUK edellyttää muun muassa, että uraanin erotusprosessin ja ympäristön säteilytilannetta seurataan säännöllisesti. Ympäristön säteilyaltistus ei saa kohota.

Talvivaara tarvitsee uraanin talteenottoon myös ydinenergialain mukaisen luvan, josta valtioneuvosto päättää vuoden 2011 aikana.

Käytin itse Jyväskylässä Kokoomuksen puoluekokouksessa tilaisuutta hyväkseni ja jaoin sunnuntaina aktiiveille muutamia Ydinreaktioita-blogin mainoksia. Osa tunnisti blogin, mutta osalle se oli tuntematon. Muistelen jossakin vaiheessa törmänneenikin verkossa ydinvoiman vastustajien keskusteluihin, joissa blogia kehotettiin välttämään. Joko kantanne on lientynyt?

Kokoomus on selvästi vihreä rauha – liikkeen menetetty tanner. Se tuli todistettua viime viikonloppuna, kun järjestöaktiivit keskeyttivät Jyrki Kataisen linjapuheen muutamaan otteeseen.  Vapaa-aikaansa viettävä kokoomusväki oli hyvällä perusteella loukkaantunut piratismista, jolla aktivistit yrittivät vallata medianäkyvyyttä.

Tuli ihan mieleen taannoinen Maria Veitolan ja Kristiina Komulaisen imuttelu Venla-gaalassa. Pari päivää ehti kulua ennen kuin näinkin kokeneet toimittajat tajusivat, ettei yleisön närkästys johtunut itse kielisuudelmasta vaan siitä, että se vei huomion pois itse asialta eli palkitsemistilaisuudesta. Kuka se saikaan sen parhaan talk show’n palkinnon? (netistä kaivettu vastaus: Miitta Sorvali).

Edustajakohtaisten ydinvoimakantojen selvittäminen on helpottunut merkittävästi internet-aikakaudella. Netin eduskuntavaalikoneissa on lähes aina jonkinlainen ydinvoimakysymys ja vaalien jälkeen läpipäässeiden senhetkiset kannat ovat julkisesti poimittavissa nettipalveluista kuin kypsät karviaiset mummolan pensaasta.

Nyt kansanedustajien ydinvoimakannat ovat löydettävissä myös “Äänestä ydinvoima historiaan” -kampanjasivustoilla yhteydenottolomakkeen kera. Paljon näytti olevan vielä “ei osaa sanoa” tai “tyhjä”-edustajia, mutta moni on näköjään mielipiteensä jo julkaissutkin. Sivuston mukaan kannat on koottu eduskunnassa pidetyistä puheenvuoroista tai edustajien omilta nettisivuilta.

Vastaavia julkisia listauksia on samasta aiheesta laadittu aiemminkin. Vuonna 2006 tietosuojavaltuutetun toimisto tutki “yhdistyksen Y” laatimaa nettisivulistausta ydinvoimaa vastustaneista julkkiksista.  Ratkaisussa todettiin, että ydinvoimavastaisten tavisten ja tavisjulkkisten nimeäminen ei täyttänyt tietosuojalain edellytyksiä. Lista tuli poistaa “yhdistyksen Y” nettisivuilta määräaikaaan mennessä.

Sen sijaan “kansalaismielipiteen muodostumisen kannalta tällaisten henkilöiden mielipiteiden esittäminen on merkittävää demokratian toteutumisenkin kannalta eikä tietosuojavaltuutettu missään tapauksessa vastusta näiden henkilöiden mielipiteiden tuomista julki myöskään internet-tietoverkossa. Pelkästään ydinenergiakannasta ei kuitenkaan voi päätellä henkilön yleistä poliittista vakaumusta, joten luettelosta ei muodostu arkaluonteisia henkilötietoja sisältävää luetteloa. Päätöksiä tekevän poliitikon mielipide on kuitenkin erilaisessa asemassa kuin ns. kansalaismielipiteenä esitetty muussa asemassa olevan henkilön ydinvoimakanta.”

Tuore äänestyskampanja herättää kuitenkin allekirjoittaneessa ihmetystä. Kampanja kannustaa matti ja maija meikäläistä kansalaispopulismiin. Vai mitä oikeasti tarkoittaa, jos äänestäjä “sitoutuu” jo nyt, yli vuosi ennen vaaleja, äänestämään ehdokasta ydinvoimavastaisten edustajien joukosta?

Kuinka moni äänestäjä sitoutuu täysin aukottomasti ensi vuonna pitämään sitoumuksensa, jos ja kun nimensä listalle laittaa? Vetoomus on eri asia kuin sitoumus, mutta ovelina retorikkoina ydinvoiman vastaiset järjestöt oikovat semanttisia mutkia.

Itsekin lukeudun äänestäjiin, joille ehdokkaan ydinvoimakannalla on merkitystä. Silti en halua sitoa omaa äänestyskäyttäytymistäni tässä vaiheessa minkään yksittäisen asian perusteella.

Ohjelmaa vilkaisemalla tajuaa nopeasti, että kyseessä on alan harrastajan ja ammattilaisenkin näkökulmasta uskomaton ja huippuluokan kollaasi 90 huippuasiantuntijan näkemyksistä energiasta, ilmastosta ja ylipäätään palamisen sovelluksista energian, liikenteen ja metallurgian aloilta. Tämä kaikki ilmaiseksi ja seurattavissa webcastina vaikkapa omalta kotisohvalta. 

Ydinreaktioita.fi -blogi siirtyy tämän viikon jälkeen uusien vetäjien huomaan. Itse siirryn äitiyslomalle ja seuraan jatkossa blogia valistuneen kotiäidin näkökulmasta. Onneksi on internet, toimiva sähköhuolto ja tarjolla ilmaiseksi aikatauluista riippumatonta Tekniikan päivien kaltaista sisältöä! Toivotan onnea uusille tekijöille ja kiitän blogin lukijoita ja kirjoittajia antamistanne ajatuksista ja palautteesta. Verkossa tavataan!

Viime vuosina valtioilta on alettu vaatia kattavampia suunnitelmia ydinvoimalaitosten käytön jälkeisiin toimenpiteisiin. Ydinvoimaa hyödyntävien maiden on tavalla tai toisella varmistettava, että hankkeet viedään loppuun vastuullisesti.OECD:n alainen ydinenergiajärjestö Nuclear Energy Agency on arvioinut kansainvälisiä käytäntöjä käytöstä poistamisen kustannusten arvioinnissa. Käytöstäpoistoon on varattava riittävästi varoja, mutta märään arviointi voi osoittautua haastavaksi.

Suurimpia epävarmuuksia kustannusten arvioissa aiheutuu päämäärien ja suunnitelmien äkillisistä muutoksista, viranomaisten vaatimien raportointien ja selvitysten tarkkuudesta, jätehuolloin aloitusaikataulujen venymisestä ja muista jätteiden määrään, vaarallisuuteen tai sijoituspaikkaan liittyvistä arviointivirheistä. Kansainvälisesti tarkasteltuna eri maiden käytännöissä on totisesti vielä hiomisen varaa.

NEA suosittaa myös, että käytöstäpoiston sosioekonomisiin vaikutuksiin kiinnitettäisiin nykyistä enemmän huomiota. Käytöstäpoistohankkeista olisi kerrottava avoimesti, sidosryhmien ääntä olisi kuultava muun muassa hankkeen tavoitteiden määrittelyssä.

Suomessa asiat ovat hyvin. Ydinvoiman käytöstäpoisto on osa hankkeiden suunnittelua alusta alkaen. Ydinenergialaki ja ydinenergia-asetus edellyttävät, että ydinjätteen tuottaja eli jätehuoltovelvollinen päivittää vähintään joka kolmas vuosi jätehuoltosuunnitelmat ja kustannusarviot. Työ- ja elinkeinoministeriö valvoo ja tarkastaa, että suunnitelmat ovat kattavat ja että niiden toteutukseen on varattu riittävästi rahaa.

NEA:n melko tuore arvio ja esittely Suomen ydinjätehuollosta ja käytöstäpoistosuunnitelmista löytyy järjestön nettisivuilta. Käytöstäpoisto on olennainen osa myös suomalaisten ydinvoimalaitosten suunnittelua ja ylläpitoa, jota yhtiöissä tehdään jatkuvasti. STUKin laatima yksityiskohtainen viranomaisohje eli YVL-ohje käytöstäpoistosta valmistunee vuoden 2010 aikana.

Tanskalaisten kunniakas historia ydinvoimavastutuksen eurooppalaisena ankkurimaana on parissa vuodessa kärsinyt kolhuja poliittisen huomion siirryttyä ilmastonmuutokseen.  1980-luvulla ydinvoiman vastustajia oli 80 prosenttia. Pari vuotta sitten vastustajia oli vielä 73 prosenttia. Tanskalaisten ydinvoimavastutaisuus johti osaltaan vuosina 1999 ja 2005 Barsebäckin ydinvoimalaitoksen kahden ydinvoimalaitosyksikön sulkemiseen.

Mihin nopea ja jyrkkä mielipiteen muutos sitten johtaa jatkossa? Toistaiseksi ei mihinkään, jos Tanskan päähallituspuolueen liberaalien edustajaa on uskominen. Puolue ei vastusta ydinvoimaan sinällään, mutta iamgoltaan se ei sovi Tanskan pitkän aikavälin energiastrategiaan. Poliittisista ryhmittymistä konservatiivinuoret ovat kuitenkin jo ilmoittaneet kannattavansa ydinvoimaa.

STUKin raportit näyttävät päällepäin samanlaisilta. Pelkistetty valkea kansi keskittyy lähinnä julkaisutietojen hyvään esilletuloon. Otsikoilla ei revitellä.

Ulkomuodon ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Selkeällä suomenkielellä on tarjolla säännöllisesti ilmestyviä analyyttisiä katsauksia ydin- ja säteilyturvallisuutemme kannalta olennaisiin tapahtumiin niin koti- kuin ulkomaillakin. Tavoittavatko ne potentiaaliset kohderyhmänsä, se olisi mielenkiintoista tietää. 

Esimerkiksi marraskuussa ilmestyneen raportin mukaan Olkiluodon vuosihuollon ja polttoaineen vaihdon yhteydessä tapahtui kaksi poikkeuksellista turvallisuuteen vaikuttavaa tapahtumaa, jotka STUK luokitteli INES-asteikolla luokkaan 1.

Toinen tapahtumista liittyi OL1 höyrylinjojen eristysventtiilin toimilaitteen hammaspyörän väsymiseen ja toinen OL2:n polttoaineen latauskoneen toimintahäiriöön. Loviisan vuosihuolloista vastaava kooste on luettavissa kolmannen vuosineljänneksen kattavasta raportista.

Onko STUKin raporttien sisältö tuttua edes kaikille kiinnostuneille lukijoille? Viranomainen ei voi laajasti markkinoida asiaansa ilman, että toiminnan varsinainen päämäärä ja uskottavuus alkavat kärsiä. Uutisotsikoita säännöllisesti julkaistavista raporteista ei myöskään revitellä niin kauan kun kaikki on kunnossa.

Toivottavasti kuitenkin edes ydinvoimasta kiinnostuneet ja työkseen sitä seuraavat henkilöt ovat tietoisia siitä, kuinka kattavasti meillä on materiaalia saatavilla ydinturvallisuudesta ja säteilyn käytöstä ylipäätään. Näin ei ole suinkaan kaikissa Euroopan maissa, saatika sitten maailmalla.

Ennen tätä blogia tarkastelimme verkon suomenkielistä tarjontaa keskusteluista, joissa ydinvoimaa käsiteltäisiin asiantuntemuksella ja maltilla. Asiantuntevuuden ja maltin mittareina emme arvottaneet blogin taustatahoa tai ylläpitäjää (kannattaja tai vastustaja), vaan pyrimme katsomaan nimenomaan erilaisten blogien sisältöjä. Emme löytäneet etsimäämme, kuten totesin ensimmäisessä kirjoituksessani.

Ydinvoiman kannattajissa ja vastustajissa on hyvin erilaisista lähtökohdista kumpuavia näkökulmia. Ilmasto- ja energiakeskstelua käydään blogosfäärissä laajasti ja asiantuntevastikin, mutta ydinvoimalla ei vastaavia asiafoorumeita ole.

Joku näkee ydinvoimayhtiöt tai etujärjestön huonona keskustelukumppanina sen takia, että mielipiteemme on etukäteen tiedossa. Jos se estää jotakuta osallistumasta, sille emme mahda mitään. Toisaalta edustamme myös alan parasta käytännön asiantuntemusta ydinvoiman tuotannosta Suomessa.

Marin kunniaksi esitänkin pienen joulutoiveen teille, arvoisa lukijat: linkittäkääpä nyt omasta mielestänne laadukkaita ydinvoimaa koskevia blogeja tänne, niin saamme sitä vuorovaikutteisuutta aikaiseksi.

Marraskuussa Britannian ydinturvaviranomainen julkaisi tiedotteen siitä, että yksityiskohtaiseen tarkasteluun etenevät laitosvaihtoehdot ovat EDF/Arevan EPR ja Westinghousen AP1000. Silti huhu EPR:stä on pulpahdellut esiin viime aikoina useassa yhteydessä Ylen televisiokanavilta alkaen.

Sen sijaan paikkansa pitää se, että Ranskan, Britannian ja Suomen ydinturvallisuusviranomaiset ovat vaatineet Arevalta EPR-laitostyypin automaatioon liittyviä parannuksia. Vaatimus on julkaistu suomeksi lausuntona STUKin sivuilla.

Moinen turvallisuusviranomaisten puuttuminen suunnitteluun on kuitenkin mielestäni normaalia ja suositeltavaa toimintaa, kun kyseessä on uudentyyppiset tekniset ratkaisut.

Eri maiden ydinturvaviranomaisten yhteistyö kuulostaa järkevältä lähestymistavalta, sillä yhteisen lausunnon perusteella jokainen virasto oli havainnut samantyyppisiä puutteita järjestelmissä. Yksityiskohtaisten parannusten osalta eri maiden ratkaisut poikkeavat toisistaan, ja liikkumavara pitääkin sallia kansallisen sääntelyn puitteissa.

Britanniassa lisäydinvoiman rakentaminen etenee järjestelmällisesti. Marraskuussa Britannian hallitus julkisti kymmenen laitospaikkakuntaa, joihin uudet ydinvoimalaitosyksiköt voidaan rakentaa vuoteen 2025 mennessä. Kaikki uudet laitokset sijoittuvat joko jo käytössä oleville laitospaikoille tai niiden välittömään läheisyyteen. Yksi laitospaikkaehdotus, Kentissä sijaitseva Dungeness, hylättiin sijoituspaikan luontoarvojen vaarantumisen takia.

Britannian ydinvoimahanke etenee seuraavaksi yksityiskohtaisempiin turvallisuusanalyyseihin kahden jatkoon selvinneen laitostyypin osalta. Kesäkuuhun 2011 mennessä ydinturvallisuusviranomainen on luvannut lopulliset tyyppihyväksynnät Britanniaan rakennettavista laitoksista. Tyyppihyväksyntä voidaan myöntää myös ehdollisena, jolloin havaitut puutteet on korjattava ennen lopullista käyttöönottoa.