Suomalaisessa energiapolitiikassa pyritään mahdollisimman vähäpäästöiseen sähköntuotantoon. Yhteiskunta tukee useita hiilineutraaleja tuotantomuotoja erilaisilla veronmaksajien ja kuluttajien maksamilla tuilla ja tulevaisuudessa nämä tuet todennäköisesti vain kasvavat. Ydinvoima ja vesivoima ovat toistaiseksi ainoat hiilineutraalit tuotantomuodot, joilla sähköntuotanto on mahdollista ilman veronmaksajien tukea. Nyt hiilidioksidipäästöttömälle ydinvoimalle kuitenkin kaavaillaan uusia kannattavuutta heikentäviä veroja.

Ydinvoima on erittäin pääomavaltaista. Tämä tarkoittaa sitä, että voimalaitoksen rakentaminen ja modernisoinnit ovat hyvin kalliita, mutta käyttökustannukset ovat kohtuullisia. Tilanne on vastaava vesivoimassa. Verokeskustelussa ei tulisikaan keskittyä pelkkiin tuotantokustannuksiin vaan  lisäksi olisi otettava huomioon pääomakustannukset ja tuleviin investointeihin varautuminen. Vain tuotantokustannuksia vertailemalla ei saada oikeaa kuvaa eri tuotantomuotojen kannattavuudesta. Lue lisää »

Aiheesta löytyy valtavasti kirjoituksia kyberavaruudesta. Villeimmät sedät kertovat ydinsähkön jopa lisäävän kasvihuonekaasupäästöjä (perustelut katoavat kylläkin hämärän peittoon).

Toiset, ydinvoimaa vahvasti puoltavat kannanotot puolestaan lyttäävät kaikki muut vaihtoehdot maanrakoon ja omalta osaltaan maalaavat varsin mustavalkoista maailmaa.

Ennen kuin ydinvoiman varsinaisia päästönvähennyksiä (EU:n sisällä) voidaan tarkastella, täytyy ymmärtää perusasiat. Päästökauppa, päästökauppa ja päästökauppa.

Päästökaupan tarkoituksena on luoda katto tiettyjen sektorien päästöille ja alentaa sitä vuosittain. Päästökaton madaltuessa vuosittain, päästöoikeuksista (hiilidioksiditonneista) tulee yhä arvokkaampia ja eniten saastuttavan tuotannon on kansantaloudellisesti järkevintä järjestää tuotantoaan uudelleen puhtaampaan suuntaan. Lue lisää »

Törmään aina silloin tällöin ihmisiin, joille joudun puolustelemaan työskentelyäni ydinvoima-alalla. Ainoastaan yksi ystäväni on joutunut vastaaviin tilanteisiin työnsä vuoksi, ja hän oli sentään tuolloin töissä tupakkayhtiössä!

Ydinvoima tosiaan herättää tunteita puolesta ja vastaan, ja etenkin vastustajilla tuntuu olevan erityisen jyrkkiä mielipiteitä. Minkä vuoksi olen sitten valinnut alan, joka aiheuttaa ylimääräisiä hankalia tilanteita vapaa-ajallani?

Kenties tärkein syy valintaani on se, että koen ydinvoiman roolin tärkeänä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kansainvälinen ilmastopaneeli arvioi ilmaston lämpenemisen kiihtyvän. Jo vuoteen 2050 mennessä maapallon keskilämpötila nousee 1–2 astetta ja Suomessa vielä enemmän. Lue lisää »

Mukava syksy tulossa! Kevään vaalit leijuvat jo ilmassa ja rinnassa. Energiaverokeskustelu on hyppinyt kaukolämmön kilpailukyvystä hiilenmustaan energiapolitiikkaan ja nyt uraaniveroon. Työ- ja elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen on ehdottanut uraaniveron käyttöönottoa Suomessa. Suomenmaa uutisoi, että myös keskustanuoret kannattavat uraaniveroa.

Innokkailla poliitikoilla oli kannan perustelutkin mietitty tarkkaan: ”on periaatteellisesti tärkeää, että ydinvoimayhtiöt osallistuvat veron muodossa jo etukäteen ydinjätteestä syntyvien kustannusten kattamiseen […] Ydinenergiasta syntyy ylimääräistä tuottoa myös sen takia, että päästökauppa nostaa energian hintaa”.

Seuraavassa muutama asia johon niin keskustan, kuin muidenkin puolueiden poliitikkojen kannattaisi tutustua. Lue lisää »

Ihmisillä on varsin erilaisia ja mielenkiintoisia käsityksiä säteilystä. Joskus käsitykset saavat jopa koomisia piirteitä, kun esimerkiksi kampaaja selittää epäonnistuneen värjäysyrityksen johtuvan työskentelystä ydinvoimalassa. Säteilyturvallisuusinsinöörin pestissä aloitettuani myös minulta on kyselty eriskummallisia asioita. Useimmiten minulta tiedustellaan – pilke silmäkulmassa – kuinka paljon säteilen.

Totuus on, että kaikkialla ympäristössämme on säteilyä, niin sisällä kuin ulkona. Säteilyltä ei voi välttyä vaikka sijoittaisit itsesi tyhjiöön, sillä ihmisessä on itsessään pieniä säteilylähteitä. Eli minä säteilen. Sinä säteilet. Kaikki säteilevät! Lue lisää »

Käydessäni lukiota 1970-luvun lopulla äidinkielenopettajani oli tiukka, mutta huumorintajuinen, vaativa ja samalla innostava sekä kaikin puolin mainio Airi. Lukuisista Airin opastamista ainekirjoituksista on elävästi jäänyt mieleeni aihe “arkipäivän elämäntaitoa”, johon en tuolloin kuitenkaan tarttunut, koska elämäntaidon ymmärtäminen − tarvitsemisesta puhumattakaan − olisi edellyttänyt parin vuosikymmenen työuraa ja pitkää pankkilainaa. Sen sijaan luokkatoverilleni Mikolle, joka kantoi maailman tuskaa mielessään ja usein myös sitä julki toi, aihe tuli kuin tilauksesta.

Muistan, kuinka Airilla oli tapana lukea ja lopuksi myös analysoida parhaat aineet koko luokan kuullen. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Airi Mikon tekstiin ihastuneena luki meille tarinan, joka pyörii ajatuksissani elämän hallinnan yksinkertaisena ohjeena edelleenkin. Lue lisää »

Minua väsyttää ja kärsin aika pahasta kanuunasta joten pidän jutun lyhyenä ja menen suoraan asiaan.

Saksa on uusiutuvan energian edistämisen mallioppilas. 90- luvulta käytössä ollut syöttötariffijärjestelmä on siivittänyt Saksan mm. tuuli- ja aurinkosähkön tuotannon kärkimaaksi. Saksa on myös jossain määrin ydinvoiman vastustajan märkä uni: ydinvoimasta ollaan luopumassa kokonaan 2020-luvun alkuun mennessä.

Huomattavista saavutuksistaan huolimatta uusiutuvilla katetaan Saksan sähköntuotannosta ainoastaan seitsemisen prosenttia (piirakka). Ydinvoiman osuus tuotannosta on vajaa neljännes. Lue lisää »