Joulunpyhät ja välipäivät ovat monille otollista aikaa rentoutua kirjallisuuden parissa. Yhtenä kirjallisuuden ystävien joululukemistona lienee ollut Ilkka Remeksen tänä syksynä ilmestynyt Isku ytimeen -kirja.

Isku ytimeen -kirjan keskiössä ovat muun muassa ruotsalaisen ydinjätteitä kuljettava Sigyn-laivan kaappaus, isku huippuvaikuttajien salaperäiseen kokoukseen sekä Posivalle selkänsä kääntänyt geologi Patrik Vasama, joka nostaa erityisesti ikirouta-kysymyksen tapetille.

Kaunokirjallisuus sekoittaa lähes poikkeuksetta todellisuutta ja kuvitelmaa. Lukijan tehtäväksi jää ymmärtää, missä raja menee. Itselleni tutuimpia tämän rajapinnan hämärtäjiä ovat Dan Brownin kirjat. Myös Remeksen kirjassa sekoittuvat  muun muassa todelliset yritykset ja tapahtumapaikat fiktiivisiin hahmoihin ja teorioihin.

Kirja on osittain vahingossakin ajankohtainen: Arctic Sean kaappauksen myötä laivan kaappaus itämerellä tuntuu huomattavasti todentuntuisemmalta tapahtumalta. Toisaalta professori Matti Saarnisto on nostanut “tosimaailmassa” aiemmin esille ikiroutakysymykset. Jälkimmäinen ajankohtaistus tosin tuntuu kirjaa lukiessa jokseenkin päälle liimatulta, tahalliselta keskustelunavaukselta kirjailijaa mietityttävään aiheeseen. Lue lisää »

Pukki tuli taas riemuisasti lahjoja jakamaan. Porot tykkäävät, kun lunta on pulkan alla. Viime jouluina pulkkaa on ollut raskas vetää lumetonta tietä pitkin. Pakkastakin on tänä jouluna kuin silloin ennen, ja pukki sentään muistaa vuosisatoja.

Tonttujen tekemien salaisten tiedusteluraporttien mukaan Suomessa on paljon kilttejä lapsia. Pukki jakaa tänä jouluna modernisti win-win –lahjoja. Ennen sanottiin, että kun antaa, niin itsekin saa. Nyt sanotaan win-win. Pukki on tietenkin oikeasti satuhahmo, siksi lahjojen oikea antaja on joku muu, mutta sitä ei saa kertoa lapsille. Joulu menettäisi paljon, jos lapset eivät uskoisi pukkiin.

Erityisesti pojat haluavat kovia lahjoja. Niitä on nyt ennätysmäärä. Päällimmäisinä on neljä kovaa energiapakettia. Ne ovat niin suuria että ne on annettava symbolisesti kirjekuoressa ja oikeastaan hieman etukäteen. Kas tässä Fortumille, TVO:lle ja Fennovoimalle myönteiset PAP-paperit. Jokainen teistä on perustellut pyyntöanne perusteellisesti. Pukki tietää, että myös Vanhasen hallituksen enemmistö vakuuttuu, että kaikki kolme hakemusta ovat yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia.

Lue lisää »

Mitä ihmettä? Berlingske Tidenden joulukuun alkupuolella julkaistun gallupin mukaan 54 % tanskalaisista hyväksyy ydinvoiman ilmastonmuutoksen torjuntakeinona (linkki tanskankielen taitoisille ja toinen meille muille). Pari vuotta sitten ydinvoimaa sietäviä oli [jälkikäteen lisätty tarkennus: ydinvoiman tuonnin hyväksyi alle 25 % tanskalaisista vuonna 2007] vain 25 %.

Tanskalaisten kunniakas historia ydinvoimavastutuksen eurooppalaisena ankkurimaana on parissa vuodessa kärsinyt kolhuja poliittisen huomion siirryttyä ilmastonmuutokseen.  1980-luvulla ydinvoiman vastustajia oli 80 prosenttia. Pari vuotta sitten vastustajia oli vielä 73 prosenttia. Tanskalaisten ydinvoimavastutaisuus johti osaltaan vuosina 1999 ja 2005 Barsebäckin ydinvoimalaitoksen kahden ydinvoimalaitosyksikön sulkemiseen.

Mihin nopea ja jyrkkä mielipiteen muutos sitten johtaa jatkossa? Toistaiseksi ei mihinkään, jos Tanskan päähallituspuolueen liberaalien edustajaa on uskominen. Puolue ei vastusta ydinvoimaan sinällään, mutta iamgoltaan se ei sovi Tanskan pitkän aikavälin energiastrategiaan. Poliittisista ryhmittymistä konservatiivinuoret ovat kuitenkin jo ilmoittaneet kannattavansa ydinvoimaa.

Usein kuulee sanottavan, että ydinvoimaluvan saaminen on kuin voittaisi lotossa. Luvan saanut taho voi kertoman mukaan tuottaa sähköä laitoksessaan huomattavasti markkinahintaa edullisemmin ja sitten joko käyttää sähkön itse tai myydä sen eteenpäin markkinoille. Kummassakin tapauksessa luvan saanut yhtiö tekee voittoa – joko kustannussäästöjen tai myyntitulojen muodossa.

Viime aikojen uutiset ja raportit ydinvoiman rakentamiskustannuksista eri puolilta maailmaa kuitenkin viittaavat siihen, että laitosten hankintakustannukset ja sen seurauksena myös tuotetun sähkön hinta on vahvassa nousussa. Eri lähteistä saatujen tietojen perusteella uusilla ydinvoimalaitoksilla pystytään tuottamaan sähköä, nykyrahassa mitattuna 50-65 euron hintaan megawattituntia kohti. Lopulliseen kustannukseen vaikuttavat sijaintipaikkaan liittyvät kustannukset, toteutustapa ja toteuttajan osaaminen.

Lue lisää »

Postista tipahti taannoin STUKin julkaisema Ydinturvallisuus, neljännesvuosiraportti 2/2009, jossa kerrottiin muun muassa Olkiluodon viime kevään vuosihuolloista. 

STUKin raportit näyttävät päällepäin samanlaisilta. Pelkistetty valkea kansi keskittyy lähinnä julkaisutietojen hyvään esilletuloon. Otsikoilla ei revitellä.

Ulkomuodon ei pidä kuitenkaan antaa hämätä. Selkeällä suomenkielellä on tarjolla säännöllisesti ilmestyviä analyyttisiä katsauksia ydin- ja säteilyturvallisuutemme kannalta olennaisiin tapahtumiin niin koti- kuin ulkomaillakin. Tavoittavatko ne potentiaaliset kohderyhmänsä, se olisi mielenkiintoista tietää. 

Lue lisää »

Liettua hyväksyi Euroopan unioniin liittyessään tiukan jäsenyysehdon: maan oli suljettava Ignalinan ydinvoimalaitos. Vuodenvaihteessa Liettua saa tämän ehdon täytettyä lopullisesti. Ignalinan vielä toimiva kakkosyksikkö suljetaan. Samalla maan sähkönhankinta muuttuu radikaalisti. Kun valtaosa maan sähköntuotannosta poistuu, seuraukset ovat hankalasti ratkaistavissa mille tahansa valtiolle.

Ignalinan ykkösyksikkö suljettiin vuoden 2004 lopussa ja tämän vuoden lopussa suljetaan toinen noin 1300 megawatin yksikkö. Parhaimmillaan Ignalina tuotti yli ¾ Liettuan sähköstä ja sähköä riitti runsaasti vientiin. Ykkösyksikön sulkemisen jälkeen Ignalina on kattanut edelleen 2/3 Liettuan sähköstä. Liettua halusi jatkaa laitoksen toimintaa, mutta Euroopan komissio oli tiukkana, jatkoaika ei tullut. Tshernobyl-tyyppisellä neuvostotekniikalla ei ole luottoa EU:ssa.

Lue lisää »

Olen työskennellyt Fennovoimassa nyt reilun vuoden työpisteenäni toisen vaihtoehtoisen sijoituspaikkamme, Pyhäjoen, aluetoimisto. Tämä aika on ollut monella tapaa erittäin mielenkiintoista.

Vuoteen on mahtunut isoja asioita ja päätöksiä, esimerkiksi seudun kuntien kesäkuussa antamat myönteiset lausunnot hankkeestamme. Yleisesti on ollut kiinnostavaa olla paljasjalkaisena pyhäjokisena kasvot ydinvoimayhtiölle, joka puhuttaa ja herättää ajatuksia niin laajasti.

Ilokseni toimistolla riittää kävijöitä tasaisesti, ja vaikka välillä ollaan eri mieltä, keskustelua käydään hyvässä hengessä niin kaavoituksesta, ympäristövaikutuksista kuin monesta muustakin hankkeeseen liittyvästä asiasta.

Tapaamani ihmiset kyselevät paljon esimerkiksi hankkeen aikataulusta sekä voimalapaikalla liikkumisesta mikäli voimala tulee. Lisäksi väki on kiinnostunut muun muassa hankkeen työllistävistä vaikutuksista. Fennovoimalla on kaksi vaihtoehtoa sijoituspaikaksi ja moni perustelee minulle, miksi juuri Pyhäjoki olisi Fennovoiman ydinvoimalalle paras paikka.

Lue lisää »

Valtioneuvoston käsiteltävänä on kolme periaatepäätöshakemusta uuden ydinvoiman yhteiskunnan kokonaisedun mukaisuudesta: Fennovoima Oy:n, Fortum Oyj:n ja Teollisuuden Voima Oyj TVO:n. Hakemukset on poliittisessa mielipiteenilmaisussa kytketty yhteen.

Ydinenergialaissa (YEL) edellytetty valtioneuvoston periaatepäätös on tarkoitettu haettavaksi hankkeen alkuvaiheessa poliittisena vihreänä valona edetä  hankkeessa kohti mahdollista investointipäätöstä. Investointipäätöstään varten myönteisen periaatepäätöksen saanut voimayhtiö järjestää tarjouskilpailun, minkä jälkeen seuraa laitostoimittajan ja laitosvaihtoedon valinta, sijaintipaikan lopullinen valinta sekä varsinaisen YEL:ssa edellytetyn rakentamisluvan valmistelu. Periaatepäätöshakemuksen tekeminen edellyttää, että sitä ennen luvanhakija on toteuttanut ympäristövaikutusten arviointimenettelyn (YVA), josta on oma lainsäädäntönsä.

Valtioneuvoston myönteinen periaatepäätös eduskunnan ratifioimanakaan ei  vielä merkitse voimayhtiön investointipäätöstä eikä valtioneuvoston rakentamisluvan myöntämistä. Koska ei ole varmaa, tekeekö voimayhtiö koskaan lopullista investointipäätöstä, periaatepäätös myönnetään määräaikaisena.
Ydinenergialainsäädäntö eikä muukaan lainsäädäntö estä useampien periaatepäätösten samanaikaista voimassaoloa. Tämä voikin olla tarpeen, jotta turvataan jatkoon useampia päätösvaihtoehtoja.

Lue lisää »

Mari Koo nosti esiin blogissaan tänään tutun ongelman suomalaisessa blogikulttuurissa. Helposti mennään siihen, että jokainen blogaaja tohottaa omassa blogissa omaa asiaansa ja unohtaa samalla muissa blogeissa käydyn keskustelun.

Ennen tätä blogia tarkastelimme verkon suomenkielistä tarjontaa keskusteluista, joissa ydinvoimaa käsiteltäisiin asiantuntemuksella ja maltilla. Asiantuntevuuden ja maltin mittareina emme arvottaneet blogin taustatahoa tai ylläpitäjää (kannattaja tai vastustaja), vaan pyrimme katsomaan nimenomaan erilaisten blogien sisältöjä. Emme löytäneet etsimäämme, kuten totesin ensimmäisessä kirjoituksessani.

Ydinvoiman kannattajissa ja vastustajissa on hyvin erilaisista lähtökohdista kumpuavia näkökulmia. Ilmasto- ja energiakeskstelua käydään blogosfäärissä laajasti ja asiantuntevastikin, mutta ydinvoimalla ei vastaavia asiafoorumeita ole.

Joku näkee ydinvoimayhtiöt tai etujärjestön huonona keskustelukumppanina sen takia, että mielipiteemme on etukäteen tiedossa. Jos se estää jotakuta osallistumasta, sille emme mahda mitään. Toisaalta edustamme myös alan parasta käytännön asiantuntemusta ydinvoiman tuotannosta Suomessa.

Marin kunniaksi esitänkin pienen joulutoiveen teille, arvoisa lukijat: linkittäkääpä nyt omasta mielestänne laadukkaita ydinvoimaa koskevia blogeja tänne, niin saamme sitä vuorovaikutteisuutta aikaiseksi.

Suomessa liikkunut huhu siitä, että EPR ei kelpaisi briteille turvallisuuspuutteiden takia, on täyttä potaskaa.

Marraskuussa Britannian ydinturvaviranomainen julkaisi tiedotteen siitä, että yksityiskohtaiseen tarkasteluun etenevät laitosvaihtoehdot ovat EDF/Arevan EPR ja Westinghousen AP1000. Silti huhu EPR:stä on pulpahdellut esiin viime aikoina useassa yhteydessä Ylen televisiokanavilta alkaen.

Sen sijaan paikkansa pitää se, että Ranskan, Britannian ja Suomen ydinturvallisuusviranomaiset ovat vaatineet Arevalta EPR-laitostyypin automaatioon liittyviä parannuksia. Vaatimus on julkaistu suomeksi lausuntona STUKin sivuilla.

Moinen turvallisuusviranomaisten puuttuminen suunnitteluun on kuitenkin mielestäni normaalia ja suositeltavaa toimintaa, kun kyseessä on uudentyyppiset tekniset ratkaisut.

Lue lisää »