Euroopassa vauhdissa oleva dominoefekti kaataa ydinvoiman alasajoa suunnitelleiden valtioiden energiapolitiikat yksi toisensa perään. Uusimmat kaatuneet palikat ovat Saksa, Belgia ja Italia. Niitä ennen Ruotsi oli ennättänyt kääntää ydinvoimapolitiikkaansa radikaalisti muutamassa vaiheessa.
Ruotsin energiapolitiikan avainsana on ehkä. Kaksikymmentäyhdeksän vuotta sitten ruotsalaiset äänestivät ydinvoiman tulevaisuudesta. Tästä asti on ydinvoima ollut poliittinen taistelukysymys.
Ruotsin Keskustapuolueen entinen puheenjohtaja Thorbjörn Fälldin teki vuonna 1970 kansalaisille ydinvoimasta omantunnon kysymyksen sanomalla, että Keskustapuolue ei tule koskaan ottamaan omalletunnolleen ydinvoiman kehittämistä ja kasvua. Fälldin tultua 1976 vaalivoiton jälkeen pääministeriksi omatunnon kysymykset unohtuivat ja Fälldin teki Ruotsista yhden maailman eniten ydinvoimasta riippuvaisen valtion. Tässä Fälldin käytti hyväkseen juuri tuota energiapolitiikan avainsanaa — ehkä.
STUKin pääjohtaja Jukka Laaksonen valittiin pari viikkoa sitten Western European Nuclear Regulators Associationin (WENRA) puheenjohtajaksi.
WENRA perustettiin kymmenen vuotta sitten. Järjestössä ovat edustettuina EU-maiden ja Sveitsin ydinturvallisuusviranomaisten päälliköt. WENRA on muun muassa laatinut yhteiset turvallisuusperiaatteet 150 käytössä olevalle eurooppalaiselle ydinvoimalaitokselle. Periaatteet on sovittu otettavan käyttöön ensi vuoden aikana.
Parhaillaan laaditaan vastaavia periaatteita myös ydinjätehuollolle ja uusille ydinvoimalaitoksille. STUKin tiedotteen mukaan yhteiset periaatteet sisältävät paljon Suomessa kehiteltyjä ajatuksia ja uusien laitosten osalta Olkiluoto 3 projektin valvonnasta saatuja kokemuksia.
Sain joitakin vuosia sitten lahjaksi Risto Isomäen Finlandia-palkintoehdokkaanakin (2005) olleen Sarasvatin hiekkaa-kirjan. Lajityyppinä on ekologinen jännitysromaani, jossa ilmaston lämpenemisestä aiheutuva Grönlannin mannerjään valuminen mereen synnyttää megatsunamin ja vedenpaisumuksen Euroopassa. Romaanin suomalaisen päähenkilön tyttöystävä selviytyy kuitenkin hukkumiselta, koska osaa ajoissa hakeutua Pelkosenniemelle pakoon Itämeren nousuvettä.
Isomäki on vauhdissa taas. Tietokirjailijan hiljattain julkaisemaa Kosminen rakkaus vai suuri saatana -pamflettia on näyttävästi vyörytetty maamme medioissa.
Tapahtumasta on julkaistu taas lisätietoa. Laitoksen tiedotteessa http://www.threemileislandinfo.com/news/detail.aspx?id=36 todetaan, että työt laitoksella ovat jatkuneet. Tarkennuksena aiempiin tietoihin, 12 työntekijää oli saanut ylimääräisen viikonloppuna säteilyannoksen, suurin yksittäinen annos oli 38,4 mrem (0,38 mSv, kutakuinkin saman efektiivisen säteilyannoksen saa esimerkiksi mammografiasta). Viranomainen http://www.nrc.gov/ seuraa jälkipyykkiä paikan päällä. Keskustelua aiheesta myös http://www.ydinreaktioita.fi/jokapaivaista/tmi-1n-radioaktiivinen-paasto-pysyi-reaktorirakennuksen-sisalla.
Reaktorirakennuksen sisällä ilmapäästöjä tarkkailevat säteilymittarit alkoivat hälyttää noin klo 16 viime lauantaina Three Mile Island-1:llä. Voimalaitoksella vuosihuoltotöissä olleet 150 työntekijää lähetettiin kotiin, sillä työt reaktorirakennuksessa oli keskeytettävä. Exelon Generationin mukaan työntekijät voivat palata töihin heti, kun alue on puhdistettu. Hälytyksen syytä tutkitaan yhä.
Tapahtuma-aikaan reaktorirakennuksessa työskennelleet henkilöt tarkistettiin kontaminaation varalta. Yhden työntekijän saama säteilyannos oli 16 milliremiä, joka tarkoittaa 0,16 mSv ekvivalenttiannosta. Annos vastaa esimerkiksi kaularangan röntgentutkimuksessa saatua keskimääräistä säteilyannosta. Tämän lisäksi muutama työntekijä oli altistunut vähäisemmälle määrälle säteilyä. Vuositasolla ydinvoimalaitoksen työntekijöille sallitaan 2000 milliremin säteilyannos.
Mikrotuotannon liittäminen sähköverkkoon on monen mielestä houkutteleva vaihtoehto. Omalla kalustolla tuotettu energia olisi pienimuotoista, uusiutuvaa ja ajan myötä myös huokeaa. Ja mikä parasta: oman ylijäämän voisi myydä muille. Tienestiä, tienestiä, you know…
Verkkoyhtiöille pientuotanto asettaa haasteita, kärkkäimmät arvostelijat ovat jopa syyttäneet niitä pientuotannon syrjinnästä. Asenteellista syrjintääkin saattaa esiintyä, ei käy kiistäminen. Mutta ennen kaikkea pelisäännöt pitää tehdä selviksi ennen kuin kaikki halukkaat voivat myydä oman tuotteensa yleiseen verkkoon.
Kuka maksaa liitynnän, miten pientuottajat osallistuvat verkkojen ylläpitoon ja toimintavarmuuden turvaamiseen ja miten heilahtelut pientuotannossa sopeutetaan muuhun tuotantoon? Energiateollisuus ry:n piirissä asiaa on tutkinut Ina Lehto diplomityössän ”Mikrotuotannon liittäminen yleiseen sähkönjakeluverkkoon”. Inaa haastateltiin aiheesta vastikään Tekniikka ja taloudessa.
Pientuotannon yleistyessä (uskon, että se tulee lisääntymään, kyllä) isojen tuottajien hinnoittelumalleja on rukattava uuteen uskoon, jotta riittävä varmuus saadaan ylläpidettyä myös poikkeustilanteiden varalta. Ajatus jättäytymisestä pelkästään satojen tuhansien ”pelle pelottomien” varaan sähkönsaannissa lähinnä hirvittää.
Edukkaita vaihtareita eivät pientuottajatkaan voi odottaa, mikäli vastuu ja velvollisuudet verkostoista ja riittävästä sähköstä kullakin hetkellä säilyvät kuitenkin isoilla toimijoilla. Polttolaitosten tehokkaiden puhdistusjärjestelmien ansiosta ilman laatu on parantunut merkittävästi viime vuoskymmeninä, eikä niiden asentaminen ole mikrotuottajillekaan edullista.
Ydinvoimaviestintämme kulmakiveä Hyvä tietää -esitesarjaa on päivitetty aina kerran vuodessa. Tällä kertaa hanke oli mitä rasittavin, sillä se roikkui usean toimiston työpöydällä viime helmikuusta lähtien. Erinäisten sattumien johdosta homma vaan venyi ja venyi.
Tänään esite menee painoon. Turhautuminen, selittely ja aikatauluista luistamisen häpeä on liittynyt tähän hankkeeseen olennaisena osana jo viimeisen puolen vuoden ajan. Mutta nyt se on vihdoin tehty. Vaikeuksien kautta voittoon, voisi joku todeta. Minä lisään siihen päätteeksi, että my a**. Tuskan tunnistanee kaikki, jotka ovat tekemisissä painotuotteiden toimittamisen kanssa.
Esite on kokenut hienon muodonmuutoksen, kiitos ammattitaitoisille graafikoille Non-Stop Studioissa. Toivottavasti sisältökin yltää odotuksiin. Palautetta tänne, kiitos, kun saatte esitteen parin viikon kuluttua käsiinne ja paikallistatte omituisuuksia.
Suomalaista ydinvoimateollisuutta kuvaa hyvin itse tekemisen meininki. Tekniset haasteet ratkotaan suomalaisten asiantuntijoiden voimin hyvässä yhteistyössä, mutta pitkälti oman talon, tai ainakin Suomen rajojen sisäpuolella.
Tietysti ulkomaisten tutkimusohjelmien ”tutkimusten helmet” hyödynnetään ja niistä opitaan. Hieno esimerkki suomalaisesta ydinosaamisesta on Apros-simulointiohjelmisto, jota on hikeä säästelemättä kehitetty viime vuosikymmenten ajan arvostetuksi ja laajalti käytetyksi simulaatiotyökaluksi.
Apros (Advanced Process Simulation Software) on Fortumin sekä VTT:n yhteistyönä kehitetty voimalaitosten prosessien mallintamis- ja simuloimistyökalu. Tämän täysin suomalaisen ohjelmiston avulla voidaan laatia mm. laskentamalli kaikista ydinvoimalaitoksen nippeleistä ja rööreistä, ja mallilla voidaan katsoa miten laitoskokonaisuus käyttäytyy mm. erilaisissa häiriötilanteissa.
Aika ei, yllätys yllätys, hoitanutkaan ydinvoimaa pois poliittisesta päiväjärjestyksestä, kuten vielä 1990-luvulla ja muutama vuosi sitten kuviteltiin Euroopan pelikentillä.
Euroopan Komissio on tiivistänyt ydinvoima-alan yhteistyötä aktiivisesti vuodesta 2007. Työ on jaoteltu kolmelle foorumille, jotka ovat ydinturvallisuusviranomaisten yhteistyöryhmä ENSREG, tutkimusalaa koordinoiva Sustainable Nuclear Energy Technology Platform (SNE-TP) ja kritiikkiä tälläkin palstalla osakseen saama European Nuclear Energy Forum (ENEF), jossa ovat edustettuina ydinvoimayhtiöt ja erilaiset kansalaisjärjestöt.
Alku on ollut hieman hapuilevaa, sitä ei käy kiistäminen. Aikataulumielessä komission toiminta on herättänyt kahtalaista kritiikkiä.
Maailman nykyinen energiantuotanto perustuu noin 80-prosenttisesti fossiilisten polttoaineiden eli öljyn, hiilen ja maakaasun polttamiseen.
Loppusijoitustilan lämpötila on korkeimmillaan noin sadan vuoden kuluttua; silloin lämpöä on kuin haaleassa saunassa, 65 astetta.
Tunnetut kohtuullisin kustannuksin louhittavat uraanivarat riittävät nykykäytöllä reilusti yli puoleksi vuosisadaksi. Lisäksi arvioidut lisävarat ovat moninkertaiset tunnettuihin varoihin verrattuna.
Ydinvoima on Suomen merkittävin yksittäinen sähköntuotantomuoto. Se kattaa sähkön hankinnasta lähes neljänneksen.
Suomi tuo ydinvoimalla tuotettua sähköä ulkomailta.
Säteilyturvakeskus kerää ydinvoimalaitosten ympäristöstä vuosittain noin 300 näytettä, joista tutkitaan alueella esiintyviä radioaktiivisia aineita.
Transmutaation avulla pystytään muuttamaan ydinjäte vaarattomaksi aikaisempaa nopeammin. Tällä hetkellä transmutaatio ei kuitenkaan vielä ole kaupallisessa käytössä.
Vuodessa käytetyn polttoaineen aktiivisuus on vähentynyt sadasosaan siitä, mitä se oli välittömästi reaktorista poiston jälkeen.
Ydin- ja vesivoimalla tuotetun sähkön tuotantokustannukset ovat alhaiset verrattuna muihin tuotantomuotoihin. Sähkön hinta määräytyy sähkömarkkinoilla.
Suurin osa maailman uraanista tuotetaan Kanadassa ja Australiassa. Muita paljon uraania tuottavia maita on Kazakstan, Niger, Venäjä, Namibia, Uzbekistan ja Yhdysvallat. Yhdessä ne tuottavat yli 90 % maailman uraanista.
Maailman uraaninkulutus on yhteensä noin 65 000 tonnia vuodessa.
Käyttämätön ydinpolttoaine on vain lievästi radioaktiivista.
Maailmassa on 438 ydinreaktoria ja rakenteilla 58. Yhteensä 2 719 terawattituntia eli 14 prosenttia koko maailman sähköntuotannosta tuotetaan ydinvoimalla.
Suomessa on tuotettu ydinvoimaa vuodesta 1977, kun Loviisassa käynnistettiin Suomen ensimmäinen kaupallinen ydinvoimala.
Suomalaisen saama keskimääräinen säteilyannos vuodessa on noin 4 milllisievertiä, josta ydinvoiman osuus on noin 0,0002 millisievertiä.
Yksi röntgentutkimuksesta saatu keskimääräinen säteilyannos vastaa noin 2 000 vuoden asumista ydinvoimalaitoksen vieressä, jos ei huomioida taustasäteilyn vaikutusta kokonaissäteilyannokseen.
15 % Suomen käyttämästä sähköstä tuotiin vuonna 2008 maamme rajojen ulkopuolelta. Tästä merkittävä osa on ulkomaista ydinvoimaa.
Keskikokoisessa kevytvesireaktorissa uraanipolttoaineesta muuttuu energiaksi alle kilogramma vuodessa. Lisäksi osa polttoaineesta muuttuu uraanin fissiotuotteiksi ja plutoniumiksi.
Suomen kylmä merivesi parantaa ydinvoimaloiden termodynaamista hyötysuhdetta ja sitä kautta sähköntuotantokykyä.
Ydinenergialain mukaan kaikki Suomessa syntyvä radioaktiivinen jäte on käsiteltävä ja loppusijoitettava Suomessa. Ydinjäteen tuonti ja vienti maan rajojen yli on kiellytty.
World Nuclear News Uusi Suomi NucNet – The Nuclear communications network
